Kun maailma seuraa eri konflikteja, herää väistämättä kysymys: miksi reagoimme niin eri tavoin eri sotiin ja väkivaltaisuuksiin? Miksi yhden aggression tuomitseminen kuuluu poliittiseen korrektiuteen, kun taas toisen voi sivuuttaa olankohautuksella?

Huhtikuun 13. päivänä 2025 Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb julkaisi viestipalvelu X:ssä lyhyen mutta jyrkän lausunnon:

”Russia continues its barbaric war of aggression. Today, again, slaughtering innocent civilians in Sumy. Russia shows that it has no respect for international law or humanitarian law. We must end this war. An unconditional ceasefire must begin at once. To make it commit seriously to negotiations, sanctions against Russia need to be further strengthened.”

Kieli on selkeää ja moraalinen tuomio ehdoton. Hyökkääjä on Venäjä. Uhrina on Ukraina. Ratkaisuksi tarjotaan kansainvälistä painetta, pakotteita ja ”periaatteellista linjakkuutta”.

Samaan aikaan YK:n humanitaarisen avun johtaja Tom Fletcher kuvaa Gazan tilannetta suorin sanoin: ”Israel is deliberately and unashamedly imposing inhumane conditions on civilians” ja ”For more than 10 weeks, nothing has entered Gaza – no food, medicine, water or tents.”

Hänen viestinsä YK:n turvallisuusneuvostolle oli selkeä: kyseessä ovat ”inhimilliset hirmuteot” ja historia tulee tuomitsemaan meidät, jotka vain teeskentelemme tekevämme ”kaikkemme”. YK:n konservatiivisen arvion mukaan yli 15 000 lasta on menettänyt Gazassa henkensä viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Missä ovat Suomen ulkopoliittisen johdon tuomiot? Missä pakotteet? Missä on sama moraalinen selkäranka?

Historian painolasti ja nykyiset valinnat

Gazan konfliktin monimutkaista taustaa ei voi kiistää. Britit tekivät vuosina 1915-1917 kolme keskenään ristiriitaista lupausta alueesta jota eivät edes hallinneet:

1. Hussein-McMahon -kirjeenvaihto, joka lupasi arabien itsenäisyyden
2. Sykes-Picot -sopimus, jolla alue jaettiin Ranskan ja Britannian vaikutuspiireihin
3. Balfourin julistus, joka tuki ”juutalaisen kansalliskodin” perustamista Palestiinaan

Nämä ristiriitaiset lupaukset loivat pohjan vuosikymmenten konflikteille. Mutta historiallinen monimutkaisisuus ei oikeuta tämän päivän kaksoisstandardeja.

Gazan sodassa kuolema ei ole sattumanvaraista. Se on järjestelmällistä humanitaarisen avun estämistä, infrastruktuurin tuhoamista ja asuttavuuden eliminointia. YK:n humanitaaristen asioiden johtaja on todennut suoraan: ”Israel denies us access, placing the objective of depopulating Gaza before the lives of civilians.”

Valta, raha ja vaikenemisen hinta

Eikö ole mielenkiintoista, että samalla kun Suomen ulkopoliittinen johto vaikenee Gazan tilanteesta, keskeisillä poliitikoilla on kytköksiä Israel-myönteisiin tahoihin?

Suomalais-brittiläinen miljardööri Poju Zabludowicz (s. 1953) on vuosien ajan rahoittanut perustamaansa Britain Israel Communications and Research Centreä (BICOM), joka on pyrkinyt aktiivisesti vaikuttamaan mediaan ja politiikkaan Israelin hyväksi. Zabludowiczin perhe vaurastui aikoinaan Israelin asevientiyhtiö Soltamin – eli verirahojen – kautta. Sattumaako?

Zabludowicz on ollut BICOM-järjestön merkittävin lahjoittaja sen perustamisesta vuodesta 2001 lähtien. Asiantuntijoiden mukaan BICOM on keskeisin mediavaikuttaja ja Israel-lobbaaja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Järjestö pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan muun muassa siihen, että mielipiteet Gazan saartoa kohtaan muuttuisivat myönteisimmiksi.

Zabludowiczin taloudelliset tuet ovat ulottuneet myös Suomeen:

• Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb sai EU-vaalikampanjaansa 8 000 euroa
• Ulkoministeri Elina Valtonen sai 6 000 euroa vaalitukea Zabludowiczilta vuonna 2023

Zabludowicz on myös henkilökohtaisesti yhteydessä Israelin pääministeriin Benjamin Netanyahuun. He ovat olleet ystäviä 1980-luvulta saakka, ja Zabludowicz on jopa antanut Netanyahun perheen käyttää Caesarean kaupungissa sijaitsevaa huvilaansa Netanyahun ensimmäisellä pääministerikaudella.

Tämä ei ehkä ole juridisesti laitonta, mutta moraali onkin jo toinen juttu.

Reagoinnin laaja kirjo: Kiasman boikotista julkiseen keskusteluun

Joulukuussa 2022 yli 40 taiteilijaa kieltäytyi yhteistyöstä Helsingin nykytaiteen museon Kiasman kanssa Zabludowiczin kytkentöjen takia. Nimekkäiden taiteilijoiden joukko vaati kestävämpiä eettisiä periaatteita julkisin varoin rahoitetulle nykytaiteen museolle. Kampanjaan yhtyivät muun muassa Ars Fennican voittaja Eija-Liisa Ahtila, Pilvi Takala, Pauliina Feodoroff ja Teemu Mäki.

Tämä osoittaa, että osa yhteiskunnasta ja taiteilijoista näkee jo yhteyden rahoituksen, vaikuttamisen ja moraalisen vastuun välillä – ja on myös valmis toimimaan.

Kuka kelpaa uhriksi?

Kyse ei ole vain poliittisesta valinnasta, vaan siitä, kenelle myötätunto ja ihmisarvo kuuluvat.

Gaza on ahdas kuin Helsingin keskusta ruuhka-aikaan, mutta koko Gazan alue on kooltaan suunnilleen sama kuin Espoo ja Vantaa yhteensä. Kuvittele, että kaikki suomalaiset ja vielä sadan tuhannen pakolaisen joukko asuisi näissä kahdessa kaupungissa.

Asukkaita Gazassa on tiheämmässä kuin missään Suomen kaupunginosassa. Vertaa vaikka Kallioon, mutta moninkertaista väkimäärä. Gazassa on keskimäärin 6 100 asukasta neliökilometrillä – yli kaksi kertaa enemmän kuin Helsingissä.

Pakolaisleireissä, kuten Jabaliassa, asutaan tiiviimmin kuin täysimmässä metrossa ruuhkahuipun aikaan – yli 80 000 ihmistä neliökilometrillä. Siinä missä Ukrainan sota levittäytyy laajalle alueelle kuin metsäpalo Lapissa, Gazan tilanne vastaa tulipaloa Helsingin Kampissa ilman pakotietä.

Gazassa, jossa suurin osa asukkaista oli jo ennestään pakolaisia, sodan tuhovaikutus on suhteellisesti valtava – kuin jos joka sadas suomalainen menehtyisi muutamassa kuukaudessa.

Valikoivan empatian historia

Rwanda 1994, missä yli puoli miljoonaa tutsia tapettiin sadassa päivässä.

Srebrenica. Aleppo. Myanmar.

Me tunnemme historian. Ja silti toistamme sen.

YK:n humanitaarisen avun johtaja Fletcher sanoi turvallisuusneuvostolle toukokuussa 2025: ”Tulevia sukupolvia varten on kysyttävä, mitä meistä jokainen voi sanoa tehneensä pysäyttääkseen 2000-luvun kauheuden, jonka todistamme päivittäin Gazassa?”

Suurin irvokkuus ei ole se, että kansanmurhia tapahtuu vaan se, että ne tapahtuvat liittolaisten toimesta – ilman seuraamuksia.

Mitä voin tehdä?

Jos moraali on alisteinen rahavirroille ja liittolaissuhteille, olemme kansakuntana eksyneet. Mutta emme ole voimattomia – ainakaan vielä.

• Kysy kansanedustajilta, miksi Suomi ei puhu Israelin toimista samalla suorapuheisuudella kuin Venäjän.
• Vaadi medialta johdonmukaisuutta uhrien kohtelussa.
• Tarkasta tukijasi ja kysy, ketä he tukevat ja kuka heitä rahoittaa.
• Älä vaikene, kun hiljaisuus ruokkii julmuutta.

Jos vaikenemme siksi, että se on poliittisesti tai taloudellisesti mukavampaa, mitä ihmisarvo meille oikeastaan merkitsee? Historialla kun on ikävä taipumus palata juuri sinne, missä sen kuviteltiin olevan ohitettu.

Tätä kaikkea voit pohtia itseksesi kun seuraavan kerran näet Alexander Stubbin hymyilemässä televisiossa leveää dollarihymyään.

Teksti: Nalle Österman 15.5.2025
Kuvituskuva: ChatGPT / Dall-E 3

Kaikki länsimaat uskoivat Venäjän romahtavan. Ruplan kurssi on sen sijaan tasaantunut, inflaatio on suht hallinnassa, Venäjä pysyy monissa tuotteissa maailman merkittävimpänä viejänä, talouden odotetaan kasvavan. BKT:lla mitattuna Venäjä on nousemassa tänä vuonna maailman viidenneksi suurimmaksi taloudeksi.

Kirjoitin kaksi vuotta sitten näin:

”Olen ollut alusta asti sitä mieltä, ettei sanktiopolitiikalla ole mitään merkitystä maalle, joka on resurssien suhteen omavarainen. Se johtaa vain maan omien sisämarkkinoiden diversiteetin ja teknologisen kehityksen kasvuun. Lännen sijoitusten arvo Venäjälle oli puolet suurempi kuin Venäjän länteen, joten Venäjä nettoaa tässäkin, kun se nyt ostaa länsifirmojen tuotantolaitteet ja tehtaat pois pilkkahinnalla. Vastaavasti länsi joutuu ylläpitämään omissa maissaan venäläisiltä takavarikoituja omistuksia omilla varoillaan, koska venäläiset eivät voi niitä myydä, kuten ei länsikään, sillä ne ovat riidanalaista omaisuutta. Niistä tullaan vielä käymään vuosien mittaisia oikeudenkäyntejä ja pahimmassa tapauksessa maksamaan alkuperäisille omistajille vahingonkorvauksia.”

Ja mitä tapahtuu esimerkiksi Helsingin Arenan (ent. Hartwall-Areena) suhteen kahden vuoden jälkeen?

Kaupunki uhkailee pakkolunastuksella, mutta sillä ei ole sellaiseen juridisia oikeuksia. Kaupungin kanssa on tehty vuokrasopimus, joka päättyy vuonna 2045. Halliyhtiön pitäisi maksaa vuokraa 350 000 vuodessa, mutta tuskin maksaa, kun ei saa hallia käyttää. Yhtiön tulos oli sen sijaan viime vuonna miinuksella 2,4 miljoonaa.

On todennäköistä, että kaupunki saa vielä syytteen liiketoiminnan haittaamisesta ja vahingon tuottamisesta hallille.

Eli kaupunki menettää vuokratulot, se menettää valtion kanssa verot ja rahavirrat kun hallia ei käytetä, kaupunkiin ei tule merkittäviä esiintyjiä ja se joutuu silti ylläpitämään hallin infraa, ettei se mene tärviölle. Hallin aitioiden omistajat taas menettävät kymmeniä tuhansia vuodessa per aitio, kun menot on maksettava ja ei ole mitään takeita, että aitioista saisi sijoitukset pois.

Nyt jos käy niin, että kaupunki lunastaa – eli ostaa hallin – joutuu se maksamaan siitä joka tapauksessa sievoisen summan. Sekään ei välttämättä estä oikeudenkäyntejä, sillä voidaan katsoa, että kauppa on tehty pakottamalla ja on tästä syystä lainvastainen. Halliyhtiön lisäksi myös aitioiden omistajat voivat haastaa kaupungin oikeuteen.

Onkin todennäköistä, että hallista tullaan käymään oikeutta vielä vuosia eteenpäin ja kaikki raha nyhdetään veronmaksajilta ja kaupungin budjettia höyläämällä.

6.5.2022:

Ruplan kurssi on ihan järkyttävän kova. Venäläinen ja ulkomaisten yritysten sijoittama pääoma ei enää karkaa maasta, kauppakumppanit joutuvat maksamaan energiansa ruplissa, ulkomailla tehdyt voitot kotiutetaan ja investoidaan omaan tuotantoon, ulkopuoliset eivät pääse keinottelemaan valuutalla ja maan vientituotteiden globaalit markkinahinnat jatkavat nousuaan ja kysyntä ei vähene. Lännen ekonomistit ovat olleet täysin hakoteillä.

Koko tilanne aiheuttaa Venäjän taloudelle niin ison boostin, että talouden romahduksen sijaan maa saattaakin pompata yhdeksi maailman suurimmista talouksista, koska länsi valuu vastaavasti taloudelliseen kurimukseen. Hyvä länsi, lisätkää pakotteita, tosi fiksua.

JAURI VARVIKKO, 6.5.2024

(Artikkelikuva: Helsinki-Arena maaliskuussa 2022, kuva: Wikipedia)

Kuten viikko sitten sanoin, Venäjä leventää nyt hyökkäyskärkeään Ocheretinon kohdalla, varmistaakseen laidat ja päästääkseen syvyyteen Pokrovskin suunnalla.

Ukrainasta tihkuu koko ajan huonompia uutisia. Hallinnon rahat alkavat olla loppu, aseapu ei tule riittävän nopeasti, puolustustahto hiipuu ja pelko läpimurrosta kasvaa.

Myös sotavankien vaihto on vaikeutunut. Venäjällä kerrotaan olevan 20 000 ukrainalaista sotilasta vankina. Ukrainalla sen sijaan vain 800 venäläistä. Ukrainalaisten vankien halu tulla vaihdetuksi on myös kyseenalainen.

Ukraina joutunee antamaan vaihdossa poliittisia vankeja ja kollaborantteja, joita on noin 5000.

Jos joku on sanonut, että minä trollaan, niin Pekka Toveri se vasta trollaakin. Herra jakoi juuri oheisen kartan Venäjän suunnitelmista. Pientä paniikkia ilmassa?

JAURI VARVIKKO, 5.5.2024

Venäjän, ja sotien synnystä ylipäätään. Katselin taas amerikkalaisia taisteluelokuvia…. Hakataan ja lyödään. Lähtökohtaisesti – siis oikeasti – ihminen putoaa kahteen eri ruuminosaan kohdistuvaan iskuun, toinen päähän, toinen maksaan.

Osaava tietää maksan.

Ruumiin jänteiden tai liikkuvien nivelten murjominen on toinen juttunsa, ja voivat pysäyttää, mutta periaate on yksinkertainen, eikä vie ilman tietoa välttämättä uhria kyvyttömyyteen. Kukaan ei menetä tajuntaansa päähän sijoittuvalla pienellä kopautuksella, vaikka niin aina esitetään. Lyönnin pitää olla kova, että tapahtuu ns. tyrmäysefekti, jolloin aivot joutuvat nollaustilaan.

Tyrmäyksen aiheuttaa aivojen nopea törmäys reunasta reunaan ja silloin saattaa tapahtua myös vaurioita. Aivot liikahtavat liian nopeasti. Seurauksena voi olla tajuttomuus. Kaikki tapelleet tietävät, että kyse on ennemminkin ”törmäyksestä”, jossa urokset ottavat yhteen. Ne johtavat harvoin todellisiin vaurioihin, vaikka verta vuodatettaisiinkin. Joskus tietysti tapahtuu vahinkoja.

Idea joka tapauksessa on, että koetellaan, otetaan mittaa. Kuka on ottanut myllyä?

Tähän perustuu myös sodat. Eli kun tietty raja on saavutettu, ollaan valmiita suurempiin menetyksiin, riippumatta siitä, vaikka yhdelle käy huonosti. Aletaan myllyttämään jengillä. Tässä on pääsääntöisesti taustalla jotkin muut tahot, kuin sotivat. Sotaa käyvät on ajettu yhteen, ja joku lyö vetoa. Joku panostaa, ja toivoo omansa voittavan.

Jutuissa aina käy niin, että joku voittaa, ja jonkun on vastattava.

Jos lähdetään sotimaan, pitää vastuu kantaa. Länsi on kuin se yllyttäjä. ”Ota myllyä! Me ollaan sun puolella. Me tuetaan sua. Ota tästä ase. Lyö! LYÖ niin että sattuu ja se kaatuu!” Jutun nimi vain on, että nyt lähdettiin ihan väärään liigaan. Meidän hevosta ei lyödä vain päähän. Sitä lyödään maksaan, sen nivelet murjotaan, sitä lyödään maassa, se alistetaan.

Ja mitä me teemme? Mussutamme, vaikka olisi pitänyt jo heti alussa tajuta, että tässä käy huonosti.

Länsi on se mimmijengi, joka luuli sijoituksensa kantavan tulosta. Mutta se onkin sama ikuinen Venäjän sontaan itsensä sotkeva hölmö, jonka olisi pitänyt pitää kätensä poissa. Huonosti käy, etenkin Ukrainalle. Se tyrmätään, se rikotaan, totaalisesti.

Ja mitä tää nössöjengi sitten sanoo? Ihan oikeasti nössöjengi. Ei mitään. Ei se lopulta uskalla sanoa mitään. Se on kusessa, kun sen hevonen on menetetty ja pitäisi itse astua tontille. Siinä vaiheessa asioista jo sovitaan, tai muuten tulee sormille.

Varsinainen pelleremmi. Hävettää. Mikään ei ole muuttunut historian saatossa.

Jos jotakuta ihmetyttää mun karkea kommentointi, niin voin sanoa, että tämä remmi on ollut Venäjän johdossa 1990-luvulta lähtien. Se ja sen toiminta on juuri näin karkeaa ja vielä pahempaakin.

Kukaan ei edes tiedä minkälainen määrä ihmisiä on tapettu ja poistettu viimeisten yli 30 vuoden aikana. Jos puhun jengivertauksin, niin juuri siitä on kyse, myös Ukrainan sodassa. Ukrainan remppa on vain aivan eri tasossa ja lähti uhmaamaan aivan väärää jengiä.

Kuka johtaa Venäjää, oligarkitko, saattaa joku kysyä. Kyllä se on Putin, hänen lähipiirinsä ja turvallisuuselimet. Mutta Putin on järjestelmän tuote. Jos hän kuolee, järjestelmästä nousee uusi mies valtaan.

JAURI VARVIKKO, 4.5.2024

(Kuva conolan Pixabaystä)

Ukrainan sotilastiedustelu sanoo, ettei Ukraina voi voittaa sotaa taistelukentällä. Sota ei yksinkertaisesti lopu, vaikka venäläiset pysäytettäisiin. Sota voi loppua vain neuvottelemalla, sanoo sotilastiedustelun varajohtaja Skibitsky.

Sotilastiedustelu myös tunnusti, että Chasov Jarin menettäminen on vain ajan kysymys.

Tilanne on siis se, mistä olen pitkään jo puhunut: Venäjän voima kasvaa ja Ukrainan heikkenee. Jos länsi tuottaa miljoona tykinammusta, niin Venäjä tuottaa kolme miljoonaa.

Jos Ukraina mobilisoi 10 000 miestä kuukaudessa, niin Venäjä mobilisoi 30 000. Tilanne kääntyy auttamattomasti Venäjän eduksi, askel askeleelta.

Läntiset sotilasasiantuntijat puhuvat tästä koko ajan, nyt myös useat suuret mediatkin.

Venäjän voima kasvaa ja se yrittää kohta suurta läpimurtoa, mutta voimat eivät aivan vielä riitä, joten sen aikaa keskitetään painetta Avdeevkan ja Chasov Jarin suunnilla, odotetaan ukrainalaisten heikkenemistä.

Kuten useampikin länsikenraali on todennut, uudet aseet ja varat auttavat, mutta eivät ratkaise sotaa. 60 miljardia ei riitä, 120 miljardia ei riitä, 250 miljardia ei riitä.

Raha ei ratkaise tätä sotaa.

Poliitikot ja tietty jengi EU:ssa eivät vain suostu asiaa ymmärtämään. Siksi Macron puhuu Nato-sotilaiden lähettämisestä ja Suomikin mainitaan tässä yhteydessä hyvin usein Baltian maiden kanssa.

Sodan alusta lähtien panoksia on koko ajan kasvatettu. Sodan suunta ei muutu hävittäjillä ja Nato-sotilailla.

Jos tavalliset ukrainalaiset näkevät, mitä rintamalla tapahtuu, niin he häipyvät aivan toiseen suuntaan, länteen ja pois. Stubbin ja Baltian porukkako venäläiset aikoo pysäyttää…?

Mitä enemmän Ukrainassa julkaistaan linkittämäni kaltaisia juttuja, sitä enemmän ja nopeammin mielipiteet kääntyvät. Ihmiset eivät halua enää sotia. He ovat kyllästyneitä. He haluavat rauhaa.

Ongelmana on vain Ukrainan hallinto. Se ei suostu Venäjän edessä nöyristelemään. Sen pitää yhä kypsyä ja siihen tarvitaan 60 miljardia ja muutama kymmenen tuhatta kaatunutta lisää. Ehkäpä muutama tuhat kaatunutta Nato-sotilastakin…

JAURI VARVIKKO, 3.5.2024

(Kuvituskuva: © Tasavallan presidentin kanslia, kuvaaja: Jussi Ratilainen)

Eri sotien kokonaishintoja on vaikea arvioida, koska laskentatapoja on monia. Monet lähteet saattavat suurennella esimerkiksi USA:n sotiin kuluttamia varamääriä. Heitellään satoja miljardeja taaloja sinne tänne.

On selvää, että kun lasketaan mukaan jälleenrakentaminen, menetetyt työvuodet, sotilaiden kuntoutus, otetut lainat ja inhimilliset kärsimykset, niin päästään isoihin lukuihin.

Ukrainan sodan lopulliset kulut voidaan laskea vasta sodan jälkeen.

Länsi ei vielä sodi konkreettisesti Ukrainassa, joten lännen menetyksiäkään ei voida laskea konkreettisesti. Lännen osallistuminen pitää siis laskea maksetuissa tuissa ja annetussa kalustossa suhteessa BKT:n, ei sotilasoperaation hinnassa.

USA:n sotilasoperaatio Irakissa maksoi noin 850 miljardia taalaa, Afganistanin sota vajaa 800 miljardia, Persianlahden sota noin 115 miljardia, Vietnamin sota noin 530 miljardia.

Kun kaikki kulut, tuet ynnä muut lasketaan mukaan, niin sotien hintaan voidaan lisätä vielä neljännes lisää. Jos lasketaan veteraanien hoito, lainojen korot, puolustusvoimien lisäkulut ja lisääntynyt asetuotanto ynnä muut, päästään helposti jopa tuplakuluihin.

Joidenkin laskelmien mukaan USA on käyttänyt Ukrainaan vuodesta 2014 lähtien 300 miljardia taalaa. Yhdessä Euroopan kanssa summa on noin 500 miljardia taalaa.

Ukraina on laittanut itse kahden vuoden sisällä sotaan noin 100 miljardia taalaa omia rahojaan. Lisäksi se on ottanut velkaa samana aikana noin 100 miljardia. Vuodesta 2014–2021 kulut olivat noin 34 miljardia.

Jos USA:n tukipaketti menee läpi, saa Ukraina USA:lta ja Euroopalta tukea tänä vuonna noin 100 miljardia.

Tällä laskennalla päästään tänä vuonna yhteissummaan 835 miljardia taalaa. Ja koska länsi ei selvästikään tue rauhaa Ukrainaan, ollaan kuluissa ensi vuonna jo lähempänä 1 000 000 000 000 taalaa.

Joidenkin arvioiden mukaan sota on maksanut Venäjälle tähän mennessä 200 miljardia.

Sanktioiden aiheuttamia menetyksiä on vaikea laskea, koska Venäjän BKT on kuitenkin samaan aikaan noussut.

Jätän menetetyt kasvulukemat pois, kuten Euroopankin osalta.

Jos oletamme, että Ukrainan sota loppuu vuonna 2025 ja uudelleenrakennus maksaa 500 miljardia, niin ollaan Ukrainan sodan menoissa luvussa 1 500 miljardia dollaria (+/- 100 miljardia), pelkän lännen ja Ukrainan osalta.

Jos asiaa ajatellaan vaikkapa USA:n suurimman avunsaajan Israelin näkökulmasti, niin Israel on saanut USA:lta sotilaallista tukea viimeisen 30 vuoden aikana noin 90 miljardin edestä.

Ukrainasta on kovaa vauhtia tulossa kaikkien aikojen kallein sota, jopa kalliimpi kuin toisesta maailmansodasta, kun Venäjän kulut lasketaan mukaan.

Guinnessin ennätystenkirjan mukaan toisen maailmansodan kustannus oli 1,5 biljoonaa dollaria.

Kun mukaan lasketaan kaikkien maiden taloudelliset menetykset, kärsimyksen, tuskan ja invalidien määrä, ollaan todella kovissa luvuissa, vaikka henkien määrässä ei vielä ollakaan toisen maailmansodan luvuissa.

Mitä tekevät meidän poliitikot? Haluavat jatkaa sotaa ja lyödä siihen entistä enemmän varantoja. Pahimmat jopa haluavat, että osallistuisimme sotaan.

Jos Ukrainan sota präksähtää kolmanneksi maailmansodaksi, tullaan luvut moninkertaistamaan ja toinen maailmansota kalpenee sen rinnalla. Silloin puhutaan lähes ihmiskunnan, tai vähintään Euroopan tuhosta, sillä hinta tulee olemaan niin suuri moninaisvaikutuksineen.

Sellaisesta sodasta ei enää nousta, koska resursseja ei ole. Kannattaisi miettiä minkälaista soppaa tässä keitetään.

JAURI VARVIKKO, 10.4.2024

Venäjän luottamusindeksistä voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta Maailmanpankin ennusteen mukaan Venäjä nousee PPP:llä mitattuna tänä vuonna maailman neljänneksi suurimmaksi taloudeksi ohi Japanin.

BRICS ja kehittyvät markkinat tulevat jyräämään Euroopan taloudellisesti. Tämä tulee näkymään ensisijaisesti siinä, minne näiden maiden investoinnit tulevaisuudessa menevät.

Suomen ostovoima sen sijaan heikkenee.

Meidän takana ei ole enää Euroopasta kuin muutamia Itä-Euroopan maita ja pikkuvaltioita.

Lännen kasvun tyrehtyminen on aivan täysin sen oma vika. Jos ei olisi lähdetty opettamaan Venäjälle läksyä, niin kasvu olisi jatkunut suurin piirtein aiemman mukaisena. Nyt joudutaan itse iltakouluun.

JAURI VARVIKKO, 9.4.2024

Sodat tarvitsevat johtajia. Sotien päämäärät vaativat niitä. Venäjällä on johtaja, pidetään siitä tai ei. Entä Ukrainalla? Tietysti Zelensky.

Suurien sotien voittamiseksi tarvitaan kuitenkin suurempia johtajia. Zelensky ei enää siihen kykene. Voitto meni jo. Entä muualla?

Meillä on Biden, meillä on Von der Leyen, meillä on Roberta Metsola, meillä on Charles Michel… Öö, ketä he ovat?

Eurooppa on kärsimässä inflaation. Kukaan ei edes tunne johtajiaan. Heitä ei ole valittu demokraattisesti. Ei sen puoleen kukaan tiedä mitään omista europarlamentaarikoistammekaan. Parlamentti on kumileimasin.

EU:ssa valtaa pitävät isot valtiot. Muut ovat perässäjuoksijoita, kuten Suomi. Meillä on nimellinen valta. Olemme hyväksyneet asemamme.

Suurin pelle on minusta Halla-aho. Hän vastusti EU:ta loputtomiin, kunnes Venäjä hyökkäsi… Nyt hänestä tuli suurin federaation kannattaja koko unionissa. Koska Ukraina…

Ihmettelen usein ihmisten riippuvaisuuksia. En koskaan rakasta valtioita. Pidän altavastaajien puolta, kuten Suomen, vaikka suomalaiset eivät itse sitä tajua. Venäjänkin suhteen minulla on selvä Paasikivi-linja: venäläistä et minusta saa, mutta ymmärrän…

Stubb on pettymys. Häntä nolotettiin aikanaan ETYJ:ssä Georgian rajalla. Venäläinen majuri ilmoitti Alexille, että painu vitttuun täältä, et kuulu tänne. Siinä kulminoitui Lännen tehtävä Venäjän takapihalla.

Alex ei uskonut, joten hän toteuttaa yhä missiotaan. Venäjä on hänestä paska, etenkin kun Lavrov ei enää vastaakkaan hänen puheluihinsa. Alex tekee nyt sopimuksia vastapuolen kanssa…

Meidän pressa on valitettavasti aivan jalkapuoli valtameren takaisen beban nuolija. Hänestä ei koskaan synny valtiomiestä, ei taitavaa geopoliittisten asioiden asiantuntijaa, ei sodan ratkaisijaa tai mitään ihmeempää… Hän jää johtajaksi, joka ei kyennyt Venäjän kanssa dialogiin. Kuten Niinistökin loppupelissä.

En näe Suomen näköpiirissä yhtään johtajaa, joten olemme kaikesta päätöksenteosta ulkona. En näe Euroopassakaan yhtään johtajaa. Scholz on amerikkalaisittain pussy, Macron pelle… Mikään maahanmuuttaja ei johda Iso-Britanniaa voittoon… Trumpko meidät pelastaa…?

Kaikesta vaahtoamisesta huolimatta… kaikesta demokratian puutteesta huolimatta… Venäjä osoittaa aivan käsittämätöntä johtajuutta. Miten tuo valtio on lyötävissä?

Onko se ylipäätään mahdollista?

Euroopassa pitää tapahtua iso käännös, tai muuten häviämme tämän skaban. Nykyinen meininki ei meitä voittoon vie. Nillittämisellä ja ”mä en leiki sun kanssa” Venäjää ei kaadeta. Venäjää vastaan tarvitaan johtajuutta ja samanvertaisuutta, oli siellä sitten Putin tai kuka tahansa. Missä ovat valtiomiehet?

JAURI VARVIKKO, 7.4.2024

(Kuva Petra Pixabaystä)

Suomi suunnitteli toisen maailmansodan lopulla Lapin puolustusta yhdessä USA:n kanssa. Idea oli tarjota USA:n joukoille tila maihinnousulle Norjan suunnalta, jos Neuvostoliitto pyrkisi valloittamaan Suomen.

Neuvotteluja käytiin salaisesti ja Suomi toimitti USA:lle Suomen topografiset kartat, vaikka oli epävirallisesti akselivaltio.

Nyt meidän presidenttimme antaa Lapin USA:n asevarastoksi.

Jutun juoni on, että Suomi ei kykene puolustamaan Lappia sotatilanteessa. Venäjä tulee halutessaan Murmanskin suunnalta läpi ja Lappi menetetään ja tuleva raja asetettaisiin Pähkinäsaaren rauhan mukaisesti.

Tämä oli tietysti ideana myös silloin, kun saksalaiset pyydettiin maahan jatkosodassa. Joukkoja tuotiin reilu 200 000. Porukkaa kaatui joku 15 000. Mitä herra Stubbin päässä kulkee?

Lähettäisikö USA 200 000 miestä Lappiin? Lähettäisikö EU 200 000 miestä Lappiin? En usko, että Saksa lähettäisi. Tulisivatko espanjalaiset tai ranskalaiset? Tulisivatko ruotsalaiset?

Meidän poliittinen johto on aivan kuutamolla. Naton komento- ja logistiikkakeskusta ei turhan takia suunnitella Merenkurkkuun. Se on tietysti merkittävä paikka huollolle Ruotsin suunnalta, mutta se on yhtä merkittävä paikka perääntymisen osalta.

Venäjä on käynyt näillä rannoilla useasti, Pohjanmaa poltettu ja tulee tietysti uudestaan, jos tilanne niin vaatii. Varsinaisen urpoa jengiä. Mitään ei ole historiasta opittu.

JAURI VARVIKKO, 6.4.2024

Kukaan ei tunnu kyseenalaistavan tätä sopimusta…? Millä oikeudella tai valtuuksilla Suomen presidentti tekee turvallisuussopimuksia vieraiden maiden kanssa? Onko tämä hyväksytetty eduskunnassa?

Tulee lähinnä mieleen Ryti-Ribbentrop -sopimus Saksan kanssa, jonka Risto Ryti teki yksipuolisesti, mikä sitoi Suomen kohtalon Saksaan.

Tällaisia liittosopimuksia ei pitäisi lähteä tekemään ilman laajaa kansallista hyväksyntää, etenkin kun sopimus sisältää kohtia, jotka sitovat niin Ukrainaa kuin Suomea suhteessa Natoon ja Venäjään.

Rehellisesti sanoen täysin älyvapaa sopimus, jota joudumme vielä katumaan.

JAURI VARVIKKO, 5.4.2024