Oli synkkä ja myrskyinen syysyö jokunen vuosi sitten käppäillessäni Helsingin Kampissa omissa ajatuksissani, kun vastaani asteli kaksi tummanpuhuvaa hahmoa – perkele, Cradle Of Filthin laulaja Dani Filth ja rumpali Adrian Erlandssonhan se siinä!

Yhtäkkiä suuntana ollutkin koti vaihtuikin varsin kosteaksi illaksi viereisessä Heavy Corner (nyk. Kraken) -juottolassa, missä suurin osa keskusteluistamme on jo vaipunut hämärän peittoon. Paitsi se, kun monessa sopassa marinoitunut Erlandsson muisteli marraskuussa 1995 julkaistun At The Gatesin Slaughter Of The Soul -läpimurtoalbumin syntyhistoriaa ja rumpuosuuksiaan.

Tuotannollisista syistä miehen komppipeltiin oli tiettyyn kohtaan piirretty tussilla pieni kehä, koska sieltä lähti paras soundi. Jos rumpuosuuksia taltioidessa kapula sitten sattui osumaan edes hieman ohi kyseisestä kehästä, se otto oli sitten siinä.

Samaa omistautumista kuulen The Hauntedin kymmenennellä studioalbumilla Songs Of Last Resort, jolla The Haunted palaa kehiin kahdeksan vuoden tauon jälkeen kovempana ja aggressiivisempana kuin koskaan. Songs Of Last Resort ei ole vain paluualbumi vaan manifestaatio siitä, miksi keski-ikäisissä ex-julkkismiehissä vara näyttää todellakin olevan parempi – ainakin rankemman metallimusiikin saralla.

The Haunted syntyi vuonna 1996 legendaarisen At The Gates -yhtyeen ensimmäisen hajoamisen jälkeen. Kun göteborgilaisen melodisen kalmametallin suurin ja kaunein lopetti toimintansa, kolme sen jäsentä – Erlandsson, Jonas Björler ja Anders Björler – päättivät jatkaa matkaa uudessa yhtyeessä yhdessä Patrik Jensenin ja Peter Dolvingin kanssa.

The Haunted aloitti toimintansa 27. heinäkuuta 1996, päivää sen jälkeen kun At The Gates oli virallisesti hajonnut. Toisin kuin At The Gates, The Haunted suuntasi thrash metallin ja groove metallin puolelle, luoden omanlaisensa hybridin, joka yhdisti ruotsalaisen melodisen death metallin amerikkalaiseen aggressiivisuuteen.

The Haunted saavutti kansainvälistä menestystä jo ensimmäisellä albumillaan vuonna 1998. Maineikas Terrorizer-lehti valitsi debyyttilevyn vuoden albumiksi, ja yhtye sai vuoden tulokkaan tunnustuksen useissa medioissa.

Toinen albumi The Haunted Made Me Do It (2000) oli melodisempi ja ”göteborgilaisempi” kuin edeltäjänsä, esitellen samalla uuden solistin, Marco Aron. Tämä ei menoa haitannut, sillä tällä heltisi vuoden parhaan albumin Grammy yhtyeen kotimaassa.

Vuonna 2003 julkaistu One Kill Wonder jatkoi menestystä, jolloin Alternative Press listasi The Haunted yhdeksi metallin 25 tärkeimmästä yhtyeestä. Vuosien mittaan yhtyeen voittokulkua ovat kuitenkin hidastaneet ja varjostaneet kokoonpano-ongelmat, joista näkyvimpiä ovat olleet Aron ja Dolvingin vuorottelun mikrofonin varressa.

Songs Of Last Resort tuo monellakin tapaa mieleen Slaughter Of The Soulin: sama omistautuneisuus, sama kiihko, samankaltaiset tykkibiisit, sama tylytys, sama ehdottomuus. Sinänsä ei ihme, sillä siellähän The Hauntedin juuret ovat. Uudella levyllä bändi on kuitenkin päivittänyt tuon tyylin, hengen ja vimman takaisin väkevämpänä kuin koskaan aiemmin.

Sattumaako – vai pelkästään bändin tribuutti tänä vuonna 30 vuotta täyttävälle metalliklassikolle?

Sinänsä hassua, että vuonna 2025 The Haunted kuulostaa enemmän At The Gatesilta läpimurtolevyllään kuin 2014 takaisin metallikentälle palannut emobändinsä. No, eihän se tietenkään väärin ole, päinvastoin.

Kokonaisuudessaan uusi levy on kalmametallisen thrashin juhlaa alusta loppuun, johon vaihtelua tuovat To Bleed Outin kaltaiset tunnelmapalat ja Hell Is Wasted On The Deadin hitikkyys. Ainoastaan levyn päättävä Letters Of Last Resort on vähän turhan junnaava levyn kliimaksiksi, mutta muuten levy on yhteensoittoa ja Jens Bogrenin miksausta myöten täyttä priimaa alusta loppuun.

Aron äkäiset ja kiukkua puhkuvat laulusuoritukset, Jensenin ja Ola Englundin riffittelyn ja kitaroiden vuoropuhelu sekä Erlandssonin maailmanluokan rumputyöskentely, joka ei jää piiruakaan jälkeen kaiken maailman Lombardojen, Huntingien ja Hoglanien töistä. Ja onhan siellä edelleen myös Jonas Björler edelleen basson varressa.

– En tiedä olenko koskaan muistanut kertoa sinulle tätä, mutta sinä olet yksi minun tärkeimmistä vaikuttajista ja yksi suurimmista syistä siihen, että ryhdyin koskaan rumpaliksi, todistin vekkulissa kekkulissa olevan Erlandssonin tunnustavan Entombedin toistaiseksi viimeisimmän keikan jälkeen Ruotsin Gefle Metal Festivalilla heinäkuussa 2022 Nicke Anderssonille backstagella, ojentaen tälle samalla Nintendon Game & Watch -elektroniikkapelin kiitoksena – kenties illan keikasta, komeasta urasta ja mieheltä saamistaan rumpuvaikutteista ylipäätään.

Ei sekään väärin ole.

Mene ja tiedä, tarttuiko kyseiseltä keikalta jotakin Anderssonin tähtipölyä Erlandssonin ylle vai haluanko vain romantisoida kahden ruotsalaisen rumpuvelhon – Göteborgin länsirannikon ja Tukholman itärannikon – taianomaista kohtaamista tai kirjoitella vain tätä ylimääräistä huuhaata tähän, koska minusta tuntuu siltä.

Ainakin Erlandsson on heittänyt väkevän haasteen Nickelle Entombedin seuraavaa albumia ajatellen, mitä bändi viimeisten tietojen mukaan työstää parhaillaan. Tee poika perässä! Songs Of Last Resort kuulostaakin bändiltä, joka päätti tehdä levyn, jota sen yhdenkään jäsenen ei tarvitse maailmanlopun alla tai kuolinvuoteellaan hävetä.

Siksi Songs Of Last Resort on klassikko jo syntyessään ja The Hauntedin uran paras albumi.

98 / 100

THE HAUNTED
Songs Of Last Resort
Century Media

Originally I planned to translate this short interview into our native language Finnish, but after trying out a quick translation with ChatGPT I decided to scrap the idea, because the translation lost quite a lot of the beauty and magick of Curby’s great answers.

So, if someone wonders questions about Finnish bands, then it’s just because I was trying to market OEF for Finnish audiences through this interview, but then I thought why should this interview be limited only for Finns, because after all OEF is an INTERNATIONAL festival! This is why this interview is in English, not Finnish. PERKELE!!

Understood? Great! So for now I shut myself up and give the word to Curby who took his time from his hugely busy schedule to answer my questions regarding OEF. So I guess we see all each other in the pit next week then, right? RIGHT!?!

You started OEF in 1999 to celebrate your birthday. Did it ever occur to you that it might grow in a way like this?
– Haha, never ever, mate!!! It was simply mission impossible. Actually, I’m still very surprised we made it to the 25th anniversary this year!!! But we always had the passion for extreme music and it has not changed much since I was a young guy!!! I’ll celebrate my 50th birthday at OEF this year and I’m more than happy and satisfied where OEF is now!!! I believe we have a huge following in the scene and also respect as since the first volume we follow the DIY ethics, no sponsorship or any government or EU donations…

OEF has been noted by Vice as ”Europe’s craziest grindcore party” and by Czech Radio for its ”exceptionally tolerant and friendly atmosphere”. What do you see as the best parts of the festival?
– I think the vibe is totally relaxed and some people say it is like a mental spa for them haha!!! I can understand why, no one judges you, everyone has come to have party of their life and to meet old and to make new friends! It is a real feeling of freedom when you enter the Obscene Extreme gate and it is simply something you can feel in the air!!! It is the real treasure of OEF I guess!!!

What kind of attributes do you look out for when booking bands to OEF? How can a band improve its chances to be booked by you?
– Well, I listen to a lot of records, watch lots of Youtube live videos, visit a lot of festivals all around the globe and also small club shows…I really like the whole process…the best thing is to see the band live that really kicks my ass as then it is easy for me to say ”This is the band for OEF!”. So, my advice for the bands – play always on maximum, like there’s no more sun coming up tomorrow because you never know who is watching you! Sometimes my friends recommend good new bands…for example a long time ago Shane Embury told me there’s a great grindcore band called NAILS and he was right! Also Danny Lilker or Bilos send their tips…

Over the years you have booked quite a few Finnish bands for OEF. Do you see something unique in Finnish bands that sets them apart from bands in other parts of the world, “a Finnish sound” so to speak?
– Absolutely!!! My friendship with Finland goes way back to OEF 2000 when the mighty ROTTEN SOUND came to OEF for their very first international show and drove all the way from Vaasa to Trutnov and back in an old van!!! Something like 4000 km for one short grindcore gig! What a passion!!! They stole my heart!!! Since then we have met so many times, I even invited ROTTEN SOUND to be a headliner of our World Tour 2013 for the shows in Jakarta, Indonesia and Melbourne, Australia!!! I also organized headlining the European tour in 2002 for them! Such great and funny guys!!! Love them!!! There must be something in your water because you have so many great, weird and unique bands for such a small population!!! Even back then bands such as XYSMA or CONVULSE! Then INFERIA, DEMILICH, ABHORRENCE, DEMIGOD or ADRAMELECH!!! I love FEASTEM as well! What a punch in your face!!! And now it is GALVANIZER and lots of sick death metal bands coming from your country! What about KRYPTS or HOODED MENACE? And I must have forgotten lots of others!

The year 2024 marks the 25th anniversary for OEF. What kind of plans do you have for the future of OEF?
– Not many, mate! I just want to enjoy this year as much as I can!!! And then I definitely want to finish the Obscene Extreme book that will sum up all the 25 years of our festival!!!

The 25th anniversary of OBSCENE EXTREME FESTIVAL is happening in Trutnov, Czech Republic next week between wed-sun 3.–7th of July 2024. Tickets to this years event can be bought from the door for approx 194 euros, no one day tickets are available because it’s a full on 4-day grind core death metal hard core party, yeaaaaahhhhhrrrrggggghhh!!!

Obscene Extreme Festival