Camino-vaellukseni päättyi tänään Burgosiin, jossa on yksi Espanjan upeimmista katedraaleista. Lepäilen täällä muutaman päivän. Vielä ensi yönnä makuupussissa ja yhteismajoituksessa muiden vaeltajien kanssa ja sitten pari yötä omassa rauhassa, pitkästä aikaa lakanoiden välissä.

Torstaina matka jatkuu junalla Iruniin ja Ranskan Hendayeen ja sieltä perjantaina Pariisin kautta Lontooseen ja Robertsbridgeen tutustumaan anabaptistiseen Bruderhof-yhteisöön joka on vähän niin kuin kevytamishit. Osallistun siellä yhteisön töihin (en tiedä vielä, mitä ne ovat).

Toisaalta ihmettelen miksi sinne ylipäänsä menen, koska ovat hieman konservatiivisempaa sorttia kuin minä.

Mutta on heissä jotain radikaalia, koska yhteisö toteuttaa käytännössä yhteisomistusta ja on sitoutunut väkivallattomuuteen. He siis kieltäytyvät asepalveluksesta. Mutta eipä mennä asioiden edelle.

Laitan sieltä sitten raporttia.

Nyt vedän henkeä ja kelailen kolmea viimeistä vaellusviikkoa, että mitä siitä kaikesta on jäänyt käteen. Tämä intensiivinen aika – 500 käveltyä kilometriä, ihmiset ja paikat – on vielä yhtenä mylläkkänä päässäni.

Outoa vain, kun aamulla ei tartte enää lähteä kävelemään, vaikka aion silti talsia juna-asemalle ja takaisin kymmenen kilsan matkan, kun en saa paikkalippua ostettua netistä.

KAI SADINMAA, 29.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.

Riepu julkaisee Kai Sadinmaan luvalla tämän sosiaalisen median päivityksiä huhtikuussa 2024 Keski-Eurooppaan suuntautuneelta pyhiinvaellukseltaan.

Tämän päivän vaikuttavin osuus noustessamme Atapuercan vuorille. Olen kulkenut hieman suunniteltua nopeammin. Saavun huomenna määränpäähäni, Burgosiin, josta jatkan muutaman päivän kuluttua eteenpäin, kohti Englantia ja Irlantia.

Caminon vaeltajat ovat pääasiassa Euroopasta, Yhdysvalloista ja Etelä-Koreasta, joista kaksi viimeksi mainittua muodostavat enemmistön.

Siihen on kaksi syytä.

Jenkit löysivät caminon vuonna 2010, kun Hollywood-ohjaaja Emilio Estevez teki camino-leffan The Way, jossa pääosaa näytteli ohjaajan isä, Martin Sheen.

Etelä-korealaiset puolestaan löysivät caminon, kun korealainen kirjailija Kim Nam Hee jakoi kokemuksensa tekemällä vaelluksestaan kirjan, Yksinäisen naisen matka (2006).

Kirja yksin ei ole vaikuttanut caminon nykyiseen valtavaan suosioon Koreassa.

Iso hyppäys tapahtui 2012, kun yksityinen korealainen tv-yhtiö teki caminosta reality-sarjan yhteistyössä Kim Nam Heen kanssa viiden korealaisen camino-vaelluksesta.

Onhan näissä maastoissa hienoa vaeltaa, mutta liian kaupallista alkaa olemaan meno minun makuuni.

KAI SADINMAA, 28.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.

Meitä oli eilen kymmenen hengen porukka idyllisen majatalon illallispöydässä Castildelgadossa: pariskunnat Koreasta, Yhdysvalloista ja Australiasta ja naiset Australiasta, Itävallasta ja Tanskasta ja mie.

Leppoisaa yhdessäoloa, hyvän ruoan lomassa jutustelua ja jakamista (aika henkilökohtaistakin), lauluja ja muuta. (Minä lausuin suurella paatoksella suomeksi Sarkian runon, ”Älä elämää pelkää”)

Mukavan yhteisen illallisen päätteeksi menin istumaan majatalon puutarhaan pikkusikarille ja viinilasilliselle.

Kohta seuraani liittyi Daniel: amerikkalainen, jonka olin nähnyt tai pikemminkin kuullut heti kun astuin ovesta sisään majataloon. Hän istui vaimonsa ja aussipariskunnan kanssa majatalon ruokasalissa viiniä siemailemassa ja keskustelemassa kohtuullisen kovaäänisesti. (Miksi amerikkalaiset huutavat puhuessaan?)

Daniel oli kohtuullisessa huppelissa kun hän istui viereeni puutarhatuolille. Juttelimme monenlaista, mm. sodasta ja siitä kuinka valmiita olisimme puolustamaan sitä mikä on meille tärkeintä.

Kerroin, kuinka pappani kaatui talvisodassa. Daniel puolestaan puhui Vietnamin sodasta. Totesin, etteivät ne ole yhteismitallisia: Vietnam ei hyökännyt Yhdysvaltoihin kuten Neuvostoliitto Suomeen. Daniel myönsi sen.

Sitten hän sanoi, että USAn pahin vihollinen ei tule ulkoa vaan sisältä. Olin juuri ajatellut samaa.

Minulle se sisäinen vihollisuus tarkoittaa sitä, ettei Yhdysvaltojen demokratia enää toimi, kun suuryhtiöt ja suuromistajat ovat kaapanneet vallan ja sen seurauksena (kristillinen) äärioikeisto on ottamassa yhä suuremman otteen maan hallinnosta ja viemässä maata kohti (kristillistä) fasismia ja Trumpin uudelleenvalinta presidentiksi ensi marraskuussa tulee sinetöimään tämän kehityksen.

Mutta mitä Daniel tarkoitti sisäisellä vihollisella? Hän kysyi minulta mikä on presidentin tärkein tehtävä ja vastasi itse: turvata oman maan rajat. Siksi hän tulee äänestämään Trumpia seuraavissa pressanvaaleissa.

Trump tekee Danielin mielestä selväksi sen, ettei USAn kanssa kannata leikkiä (don’t mess around with me…) muuten siihen vastataan kovalla kädellä. Bidenistä ei ole siihen. Hän on liian pehmeä.

Viini meinasi mennä väärään kurkkuun kun tajusin, että mukava mies Daniel paljastui trumpistiksi. Sen jälkeen ei ollut enää mukavaa.

Menetin malttini. En viitsi kirjoittaa tähän mitä sen jälkeen päästelin suustani.

Sanoin suorat sanat Yhdysvalloista, kuinka korruptoinut maa se on, kuinka se ei ole kunnioittanut toisten maiden rajoja ja kuinka se tulee viemään maailman tuhoon, oli Trump tai Biden presidenttinä tai kuka hyvänsä. Ja mitä kaikkea sanoinkin.

Eikä Danielin trumpilaisuus ollut vielä kaikki. Hän oli pahimman laatuinen kristillinen fundamentalisti.

”Maailma menee päin helvettiä, kohti tuhoa”, Daniel julisti ja jatkoi, ”mutta minä pelastun, koska uskon Jeesukseen. Ne jotka eivät usko, menevät helvettiin.”

Olisi vielä jotenkin siedettävää jos Danieleita olisi vain muutama, mutta kun ikävä kyllä ei ole. Kristillinen fundamentalismi tulee vaikuttamaan yhä enenevässä määrin Yhdysvaltojen politiikassa ja hallinnossa.

Trumpin hallituksessa heitä oli jo liuta ja seuraavassa hallituksessa vielä enemmän.

Nämä sekopäiset danielit siis ovat maailman suurimpien sotavoimien omistavan (luhistuvan) imperiumin johdossa ja näiden danieleiden kanssa myös Suomi on sotilaallisessa liitossa. Tämän pitäisi saada meidät vapisemaan.

KAI SADINMAA, 28.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.

Pyhiinvaellus on metafora elämästä, tiivistettyä, pakattua aikaa ihmisen vaelluksesta maan päällä. Ei ole muuta kuin tämä hetki, askel jonka otat. Eilinen meni ja huomista ei vielä ole.

Olet tässä. Et tiedä mitä tulee vastaan.

Camino opettaa heittäytymistä ja luottamusta. Camino-ideologiaan kuuluu se, ettet varaa seuraavan yön majapaikkaa. Julkisiin majoituksiin (albergue municipalis) varauksia ei voi edes tehdä, vaan paikat täytetään saapumisjärjestyksessä.

Yksityisiin varauksia voi toki tehdä ja olen itsekin tehnyt parina yönä, koska ajattelin käveleväni niinä päivinä myöhään ja silloin julkiset paikat voivat olla jo täynnä, varsinkin kun täällä on nyt tavallista enemmän porukkaa.

Olen nähnyt pari kertaa tuon kuvassa olevan tekstin caminolla. Siinä on viisautta. Antaa tapahtua se minkä pitää tapahtua. Elämä löytyy antautumisessa, suostumisessa.

Huomaan jo muutoksen asenteessani. Tänään kun lähdin liikkeelle, en tiennyt kuinka kauas kävelen ja missä nukun seuraavan yöni.

En jaksanut välittää. Se ei kiinnostanut.

Oli syntynyt hälläväliä-olotila, pyhä huolettomuus, johon tämä koko camino-infra halpoine majoituksineen ja pyhiinvaeltajan ruokalistoineen on rakennettu.

Siinä on tämän caminon idea.

Siksi tämä on olemassa. Vastaavaa ei ole muualla. Caminolla on tuhatvuotinen perinne. Näitä polkuja ovat tallanneet miljoonat vaeltajat. Heidän kaipauksensa ja toiveensa ovat imeytyneet tähän maaperään.

Camino paljastaa todellisuuden luonteen ja viittaa ohi itsensä, meidän normielämään, olemaan siinä yhtä luottavainen ja suhtautua kaikkeen pyhällä huolettomuudella ja hälläväliydellä.

KAI SADINMAA, 25.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.

Lähdin aamulla liikkeelle kuudelta, vielä kun muut nukkuivat. Ulkona oli pilkkopimeää, eikä katuvaloja ollut. Meni tovi kun etsin kännykän valossa polun päätä.

Pyörittyäni aikani, auto pysähtyi viereeni. Kuski oli varmaan nähnyt sekoiluni ja halusi auttaa. Luultavasti hän kysyi mitä etsin ja vastasin, että camino.

Mies huitaisi kädellään ja sanoi jotain. Oletin sen tarkoittavan, että ylös ja vasemmalle. En osaa espanjaa. Sanoin gracias, painuin ylös ja tuijasin kännykälläni vasenta tien piennarta.

Siinä se oli, tuttu keltainen simpukka, sinisellä pohjalla.

Seuraavat reilut kaksi tuntia oli ehkä koko vaelluksen hienoimmat. Oli aivan pimeää ja hiljaista, linnut eivät laulaneet, tiellä ei kulkenut autoja. Kuljin pensaiden välissä kulkevaa kapeaa polkua, kunnes se muuttui viiniköynnösten reunustamaksi viljelystieksi.

Sitten tuli hetki, kun linnut heräsivät. Satakielet ja muut ilmoittivat, että aamu on tullut ja kohta aurinko nousee. Valo alkoi hiljalleen lisääntyä. En tarvinnut enää lamppua.

Kuljin yksitoista kilometriä läpi kauniiden peltojen ja viiniviljelysten. En kohdannut yhtään ihmistä. Ketään en ohittanut, kukaan ei tullut vastaan ja sanonut, että buen camino.

Ei kukaan, paitsi satakieli. Olin varma, että yksi satakieli lauloi sen minulle. Sitten tuli mustarastas. Se pomppi kummallisesti edessäni, kun olin risteyksessä ja mietin mihin suuntaan lähteä.

Olin aikeissani kaivaa kartan esiin, kun minusta näytti siltä että mustarastas haluaa näyttää minulle tietä. Lähdin sen perään. Se eteni pomppien eteenpäin edessäni noin kymmenen metriä. Sitten se pysähtyi, päästi minut aivan lähelle ja lehahti lentoon.

Kerroin näistä lintujutuista lapsilleni. Poikani sanoi, että iskä on ollut viisitoista päivää pyhiinvaelluksella ja nyt se sekoaa.

Kaiken lisäksi näin kauriin tai peuran, joka pomppi kukkulan harjannetta pitkin yläpuolellani. Se katosi ennen kuin sain kameran esiin.

Aamuinen vaellus päättyi tylysti, kun eräässä risteyksessä törmäsin paikalliseen trikooasuiseen sauvakävelijään, joka kuunteli radiosta espanjankielisiä uutisia. Kohta saavuin seuraavaan kylään, Los Arcokseen ja tielle alkoi ilmaantua muita vaeltajia.

Loput kolmekymmentä kilometriä Logronoon olivat pyhiinvaeltajan (upeaa) arkea.

KAI SADINMAA, 24.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.

En ole ihan varma pyhiinvaeltamisesta täällä Caminon ranskalaisella reitillä. Toki käveleminen näissä maisemissa on hienoa ja kaikinpuolin mahtavaa, mutta tästä kaikesta tulee hieman pyhiinvaellusturismin maku.

Väkeä on valtavasti. Ehkä enemmän kuin aiemmin tähän aikaan vuodesta.

Huomaan kaipaavani hiljaisempia teitä. Tänään se itse asiassa järjestyi, kun lähdin majapaikasta aamulla vähän jälkeen kuuden, kärkijoukoissa korealaisten kanssa.

He jäivät pian jälkeeni jonka jälkeen sain kävellä ylhäisessä yksinäisyydessäni. Pääjoukko lähtee yleensä seiskan pintaan.

On siis jatkettava samalla tavalla. On myös edettävä pidemmälle kuin muut, koska suurin osa porukasta yöpyy samoilla paikoilla ja ne ovat yleensä parinkymmenen kilometrin sisällä.

Tänään kävelin 32 kilsaa ja huomenna 40, jos jalat on kunnossa. Eli vähän ristiriitainen olo on ollut paikoin tämän ”turismin” vuoksi.

Toisaalta jokainen on täällä omalla vaelluksellaan, omine kaipauksineen ja kysymyksineen. Niin myös minä, ja se on pidettävä mielessä, ettei hukkaisi oleellista.

KAI SADINMAA, 23.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.

Pyhiinvaellus on kuin Päiväni murmelina -elokuva, jossa sama päivä toistuu loputtomiin, luupissa. Tietyt rutiinit toistuvat päivästä toiseen. Aamulla herätys klo 6, jolloin vaeltajat kömpivät vuoteistaan puoliunessa ja alkavat hiljaisina pakata reppujaan.

Viime yönä meitä oli kuusi miestä yhdessä pienessä huoneessa kerrossängyissä. Heistä kaksi oli jo aiemmin tuttuja.

Saksalaisen Johanneksen tapasin eka päivänä Pyreneitä ylitettäessäni. Hän kiinnitti huomioni jo kaukaa, kun kävelin hänen jäljessään. Ihmettelin kuka pyhiinvaeltaa takaperin. Saatuani hänet kiinni, hän käveli siksakkia polkua laidasta laitaan.

Päästyäni Johanneksen viereen, sanoin että hän kävelee tuolla tyylillä tuplasti sen matkan minkä minä. Johannes kertoi, että hän kävelee jyrkkää nousua eri tyyleillä jotta jalat ei rasittuisi. Ymmärsin häntä eilen, koska hän joutui jäämään Pamplonaan viettämään lepopäivää jalkaongelmien takia.

Toinen tuttu eilisessä majapaikassa oli Franco Argentiinasta, iloinen, herkästi hymyilevä, hiljainen mies. (Tänään olemme taas samassa majapaikassa ja vieläpä samassa ”loosissa” jossa on neljä sänkyä).

Eilinen majapaikka Pamplonassa oli saksalaisten suosima, koska sitä pitivät yllä saksalaiset vapaaehtoiset ja paikan nimi oli Albergue Paderborn, saksalaisen kaupungin mukaan. Siksi suurin osa asiakkaista oli Saksasta. Ainoat ”ulkomaalaiset” olivat Mira Tanskasta, Joyce Taiwanista ja Kai Suomesta.

Mutta siis, minun piti kertoa miten pyhiinvaellus on kuin Päiväni murmelina -elokuvasta.

Reppujen pakkaamisen jälkeen – tai siinä välissä – hoidetaan vessahommat ja sitten syödään aamupala, jos talossa on sellainen tarjolla. Usein ei ole. Kiireisimmät ovat lähteneet jo ennen kuutta pimeään aamuun. Varsinkin kaukoidästä tulevat starttaavat jo ennen kukonlaulua.

Täällä on todella paljon korealaisia, enemmän kuin eurooppalaisia yhteensä. Joku korealainen kirjoitti kirjan caminosta ja sen jälkeen kaikki korealaiset halusivat tulla tänne ja nyt he ovat täällä, kulkevat hiljaisina, peräkkäin, pitkin polkuja, ovat opetelleet kuuliaisesti camino-etiketin ja sanaston.

”Buen camino, buen camino, buen camino…”, tulee automaattisesti heidän suustaan, kun sauvon heidän ohitseen hirmuisella ”mietaanjussi”-vauhdillani.

Tykkään kävellä nopeasti. Monia se tuntuu ihmetyttävän, samoin kuin minun korkeavartiset vaelluskengät, jotka ovat ehkä suurimmat caminon historiassa.

Irlannin Steve alkoi nauraa hillittömästi, kun näki mun buutsit. Hän kuvitteli, että hänen kenkänsä olisivat isot. Nähdessään minun riukuvarret, hän tajusi olleensa pahasti väärässä.

Mun kengät ei mahdu mihinkään majoituspaikkojen lokeroihin, joihin kengät pitää jättää ennen huoneisiin menoa (lian ja hajun takia). Ne lokerot ei ole rakennettu mun mahtisaappaille. Irlannin-Steve antoi mulle lempinimen, Guy The Bigboot.

Palataan luuppiin, johon korealaiset liittyvät oleellisesti.

Joka päivä, alusta saakka, jo junassa matkalla Hendayesta St Jean Pied de Portiin (josta vaellus alkoi), olen kohdannut korealaisen nuoren miehen, siis joka päivä siitä saakka. Olen ohittanut hänet monta kertaa ja kuullut toivotuksen ”Buen camino”.

Eikä hän ole ainoa.

Yhden jenkkinuorukaisen olen myös ohittanut muutamaan kertaan ja kuullut saman liturgian, ”how are you, I am fine, and you, great and the weather is so great, buen camino, buen camino.”

Nämä on hauskoja hetkiä, mutta samalla jollain tavalla absurdeja.

Sitten, kun ollaan saavuttu päämäärään – mikä se sitten itsekullakin on, riippuu kuinka paljon jaksaa ja haluaa kävellä – etsitään majapaikka, josta monet ovat aika ahdistuneita, että siis saavatko yösijaa, koska täällä on tavallista enemmän porukkaa kuin yleensä tähän aikaan.

Camino-ideologiaan ei kuulu varata majoitusta etukäteen, vaan luottaa siihen, että se hoituu. (Minusta erittäin hyvä periaate, jättäytyä luottamuksen varaan).

Eikä petiä voi edes varata kunnallisesta albergue-majoituksesta, vaan vaeltajat otetaan sisään sitä mukaa kuin he saapuvat. Yksityiset ovat oma lukunsa. Ne ovat myös kalliimpia.

Sitten kun majoitus on hoidettu, laitetaan punkka kuntoon, eli petataan kertakäyttölakanalla, jonka respa on antanut. Sitten suihkuun ja kukin tekee sitten mitä tekee loppupäivän. Monet menee syömään tai syö omia eväitään tai valmistaa ruoan majoituspaikan keittiössä jos siellä sellainen on.

Kaikissa ei ole.

Minä lähden mieluusti jonnekin oluelle, kiertelemään kylää tai kaupunkia ja sitten syömään ja samalla kirjoittelemaan kortteja, kirjeitä, muistiinpanoja ynnä muuta.

Majapaikkaan on hyvä palata yhdeksän maissa, jotta ehtii hoitaa iltahommat ennen kymmentä, jolloin alkaa hiljaisuus ja valot sammutetaan. Ja taas seuraavana aamuna ylös kello kuusi. Olen tien, caminon, vanki.

*****

Myöhemmin oltiin Irlannin-Steven ja parin jenkin kanssa baarissa Larrasoanassa. Baarin terassin seinät oli täynnä lippuja, mutta Suomen lippua ei näkynyt. Steve päätti maalata sen. Minä suojasin sillä aikaa hänen laitonta touhuaan ettei baarimikko näkisi (huomaa Steven syyllinen ilme) ja sitten allekirjoitin valmiin teoksen.

KAI SADINMAA, 22.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.

Kansallisosialismi – teema on tullut pyhiinvaelluksellani vahvasti esiin useassa paikassa. Olen siis kulkenut entisen DDR: n alueella. En tiedä, onko sillä merkitystä ja onko teema nyt esillä muualla Saksassa.

Ei ehkä yllättävää, että natsiaihetta käsitellään juuri näinä aikoina, kun äärioikeisto on Saksassa kovassa nosteessa.

Sekä katoliset että protestantit ovat ottaneet kielteisen kannan Saksan oikeistopopulistisiin ja äärioikeistolaisiin Afd:hen ja Die Heimat-puolueeseen, koska niiden arvot ovat ristiriidassa kristillisten arvojen ja kirkon perustuslain kanssa.

Meillä Suomessa ei vastaavaa tapahdu.

Hallitukselle tai joillekin kirkollisille tahoille ei tuota ongelmia tehdä yhteistyötä Afd:n suomalaisen version, persujen, kanssa. En väitä, että ne olisivat yksi yhteen, mutta kuuluvat samaan oikeistopopulistiseen virtaukseen ja joita yhdistävänä tekijänä on rasismi.

Natsiteema oli esillä myös Eisenachissa. Lutherhausissa (jossa Luther asui opiskeluaikoinaan) oli näyttely Saksan protestanttisen kirkon dejudaisaatio-instituutiosta 1939-1945. Tässä vähän tiivistystä näyttelyn teksteistä sekä kuvia näyttelystä:

Instituutio aloitti toimintansa Eisenachissa toukokuussa 1939, jolloin 11 alueellista kirkkoa perusti instituution juutalaisten vaikutusten opiskelusta ja hävittämisestä Saksan kirkollisesta elämästä. Instituution tarkoitus oli tuhota kaikki viittaukset kristillisyyden juutalaisiin juuriin ja sopeuttaa protestanttisen kirkon opetukset ja hartauselämä yhdenmukaiseksi natsi-ideologian kanssa.

Dejudaisaatio-termi ei ollut natsien keksimä vaan sen juuret juontavat vuosisatoja taaksepäin.

Sen alkuperä oli kristittyjen vihamielisyydessä juutalaisia kohtaan. Kirkko ja yhteiskunta tuli puhdistaa juutalaisista ja juutalaisuudesta. Se johti läpi keskiajan toistuviin juutalaisten vainoihin, heidän oikeuksiensa riistämiseen ja tappamiseen.

Luther oli tämän saman vihan vallassa. Hänen kammottavat juutalaisvastaiset tekstit ovat yleisesti tunnettuja.

1800-luvun antisemitismin mukaan juutalaiset eivät voineet olla samanarvoisia toisten kanssa koska he olivat vieraita, muukalaisia, toisia, alempaa rotua. Jotkut protestantit kielsivät kristillisyyden juutalaiset juuret ja väittivät jopa, ettei Jeesus ollut juutalainen.

Natsit omaksuivat näitä ajatuksia vaikka näkemykset natsipuolueen sisällä vaihtelivat.

Jotkut halusivat hahmottaa kristinuskon uudelleen natsi-ideologian hengessä kun taasen toiset halusivat luoda uuden uuspakanallisen korvikeuskonnon.

Lutheria natsikristityt pitivät Hitlerin edelläkävijänä ja antisemitistisen uskon julistajana.

Natsihallitus nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi propagandistisesti samana päivänä vuonna 1933 kun Lutherin syntymästä oli kulunut 450 vuotta. Luther nähtiin uskon entisöijänä ja Hitler kansan.

KAI SADINMAA, 19.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.

Olipa kerran hyvinvointivaltio. Nyt kun hallitus on julistanut sodan köyhiä vastaan, lähetän sille tulikivenkatkuiset terveiset täältä Ranskasta, vallankumouksen maasta, radikaalireformaattori Thomas Müntzerin hengessä.

Pyhiinvaeltajan lounas St Jean Pied de Portissa. Huomenna kävely Pyreneiden yli Roncesvalleen, Espanjaan.

Mukava eka Camino-etappi huomenna. Nousua 1400 metriin parinkymmenen kilsan matkalla. Sitten mennään aika jyrkkään alas. Kumpi pahempi?

KAI SADINMAA, 18.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.

Saksan osuus päättyi, kuten kuvista näkyy. Matka jatkui junalla aamuvarhaisella Eisenachista Frankfurtiin ja Pariisiin, josta juuri nyt matkalla Etelä-Ranskaan Hendayeen. Sieltä huomenna St Jean Pied de Portiin ja ylihuomenna starttaa vaellus yli Pyreneiden Espanjaan.

Hengästyttävä päivä, varsinkin kun nyt mennään TGV:llä jotain kolmeasataa.

No, kohta taas pääsee kävelemään. Täytyy märehtiä vielä ja palata tuohon Saksan osuuteen. Eilen kävin Eisenachissa todella ilmat pihalle potkaisevassa näyttelyssä. Palaan siihen.

KAI SADINMAA, 17.4.2024

Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.