No niin! Kiinni jäit, toivottavasti et. Farkkujen etutaskussa pullottava tofu kiinnitti vartijoiden huomion – olemmehan ihmisiä kaikki. Mutta miten selvitä kaksimetristen savitakkien luomasta infernosta?

Sinäpä kaivat esiin kuitin, jolla olet ostanut täsmälleen samat roinat juuri äsken, mutta koiranmakkara jäi ostamatta. Eli yksinkertaistaen: Osta ensin ja toista sama.

Läpändeeros eli smalltalk, toisin sanoen rehellinen paskapuhe sulattaa kovimmankin Securitas-järkäleen.

Jaa ei toimi? Puhutaan!

Eli kuinka höpistä sadalle kiloa lihaa, joka on jo valmiiksi ottanut sinut seuraavaksi nyrkkeilysäkiksi?

Itse kerron tarinaa naapurin poliisista – Ylitalosta – josta tuli yövartija eläkeiällä Alavuden uimarannoille, siellä eivät hipit enää sen jälkeen mellastaneetkaan, krääh krääh!

Tässä pitää muistaa, että suurin osa vartijoista ovat poliisikoulun drop-outteja, eli hentoinen huumori kohti poliisivoimia toimii. Ja sinne sekaan salamyhkäinen toteamus, että eipä ne kytät kyllä MEISTÄ tavan tallaajista millään tavoin välitä.

Kun ne kähvelletyt einekset ovat siinä kassissa juttutuokion jälkeen, pahoittele ja lyö tofumakkarat stevarille ja pahoittele hämmennystä. Ja vaihda kauppaa.

Vapautunut tunnelma luo vapauden varastaa.

Tänään aiheena on natsimusiikki ja aloitetaan Panteralla. ”Homoja!”. Wille, kaikki eivät ole ole homoja, joilla on pitkä tukka.

Asiaan.

Päivän kysymys on: Koska Panterasta – tai oikeammin sen laulajasta Phil Anselmosta – oikein leivottiin uusnatsi?

Kiukkuinen bodari ei todennäköisesti koskaan ole herättänyt niitä hellimpiä tunteita, mutta muistissa on, että jo vuonna 1995 herra sylki tiettävästi ensimmäistä kertaa totaalista saastaa suustaan.

Rasistinen mölinä on sittemmin poistettu Youtuben videopalvelusta, mutta mielistä se ei lähde. Neulan kärjen päässä on valkoinen ylivalta.

Ja eihän se siihen jäänyt. Miksi jäisi, miehellä on mielipide ja mielipide pitää kertoa. Joka paikkaan. Tuhota ura.

Raportteja löytyy enenevissä määrin Superjoint Ritualin riveistä, on älämölöä Alamossa ja pölinää Poble Noussa. Sinne samaan Anselmon laariin menivät meksikaanit, demokraatit, hipit, mustat, kommarit ja muut. Aivan kaikki muut. Eikä kun ura palamaan. Miksi? Rasismin takia?

Kuten sillä surullisenkuuluisalla Dimebash-keikalla, missä meidän kaikkien rakastama kuulapää nosteli kättään 45 asteen kulmaan ”white poweria” julistaen, sössöttäen jälkikäteen sen olleen vain harmitonta huumoria siitä, miten velikullat olivat takahuoneessa repineet valkoviiniä ennen keikkaa.

Ja mitä teki heviyleisö? Tai tarkemmin: Mitä teki hevimedia? Eipä sitä varsinaisesti kiinnostanut. Pojat on poikia ja rapatessa roiskuu ja ainahan noita natseja täällä pyörii, ihan harmittomia velikultiahan nuo. Katso nyt televisiostakin, miten somasti Riikka, Wille ja Jussi meille hymyilee.

Tämän Anselmon kainaloiden tuulettelun myötähän Panteralta peruttiin peräti kolme keikkaa Keski-Euroopassa viime kesänä. Tuli valkoviinille siinä sitten hintaa.

Nykyäänhän bändin neljän jäsenen perässä kiertää rundeilla peräti kolme päällystakkia vahtaamassa, ettei tiettyjen herrojen kurkusta valu enää yhtään enempää miestä väkevämpää. Saatte arvuutella, ketkä ne jäsenet ovat.

Vastauksenne voitte lähettää vaikka yrtin tuoksuisin savumerkein Rievun sähköpostiosoitteeseen.

Yhtäkaikki, kaikki kunnia Panteran musiikille, jota Phil on huudoillaan ja käsimerkeillään siivittänyt. Ikävä kyllä sitä leimaa nyt ikuinen paskatahra. Se häpeällisin.

Natsi – vitun – paskatahra.

Sattuneesta syystä emme laita linkkiä Panteran tai Phil Anselmon tekeleisiin. Nyt saatte tyytyä Samae Koskisen pränikkään veisuun, sillä tänään on jo täysin normaalia olla natsi.

Ainakin Suomessa, missä Panterakin sai esiintyä täysin estoitta viime kesän Rockfestissä Hyvinkäällä.

Siellä ei tiettävästi käsimerkkejä kuitenkaan enää nähty. Ainakaan julkisesti.

Myymälävarkaat, yhdistykäämme ja ottakaamme valta, jollotti aikoinaan Morrissey, mies joka tuskin on varastanut koskaan ikinä mitään. Jos emme laske The Housemartinsin biisejä. The Housemartinsin basistista tuli Fatboy Slim ja Morriseysta hyvin ikävähkö kaveri.

Se niistä! Nyt keskitymme varastamiseen!

Ensimmäinen askel. Rahat loppu ja nälkä kourii – vaan tätä ei saa näyttää. Ensimmäinen askel on tutustuminen. Herätä huomio ostamalla aina sama tikkari, keksi repliikki; mikä tahansa, jaarittele joutavia. Kun alat kuulla kassalta kyllästyneen ”moin”, olet sisällä systeemissä.

Lopulta olet yhtä kuin hedelmäkori, makkarapaketti, jauhopussi. 

Myymälävarkaan ykkösvetimet ovat alhaalta nilkoista kiristyvät housut. Itse suosin Decathlonista varastamiani vihreitä retkeilyhousuja. Kun lahkeet ovat kireät, voi housuihin huoletta heitellä isompaakin tavaraa.

Muista, tämä on tärkeää: jos olet liikkeellä repun kanssa, olet aina epäilyksen kohteena.

Kun olet aikeissa pölliä roinaa, ota mukaan kaksi pakettia. Kun itse tuote on hallussa, palauta toinen hyllyyn. Valvontakameraväki tuskin huomaa koplausta. 

Ensi kerralla kerromme kuinka väitellään vartijoiden kanssa.