En tiedä onko viitekehys miten tahaton tai harkittu, mutta kun Civil Warin trailereina esitetään näytteet Mad Max -spin-off Furiosasta sekä Will Smithin ja Martin Lawrencen tulevasta Bad Boys: Ride Or Die -hulluttelusta alkaa katsojana pelätä, onko Civil War samaa maata?

On ja ei, valitettavasti.

Kevään yhdeksi elokuvatapauksi nimetty sijoittuu ilmeiseen lähitulevaisuuteen Yhdysvalloissa, missä Donald Trump -maneerinsa hyvin opiskellut ja sisäistänyt presidentti (Nick Offerman) valmistautuu pitämään puhetta sisällissodan keskellä kamppaileville kansalaisille ja sotilaille.

Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut aiemminkin futuristisia dystopioita työstänyt Alex Garland, jonka töihin kuuluvat muun muassa Ex Machina (2014) ja 28 päivää myöhemmin (2002).

Väkisinkin varsin väkevä ja puhutteleva lähtökohta siis.

Elokuvan tapahtumia kuvataan toimittajanestoreiden ja -valokuvaajien (Kirsten Dunst, Stephen McKinley Henderson) ja kisällien (Cailee Spaeny, Wagner Moura) silmin, missä lähtökohtana on päästä New Yorkista Washingtonin valkoiseen taloon haastattelemaan maan presidenttiä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Shokeeraavuuden varmistamiseksi lähikuvissa päästään mässäilemaan verellä, väkivallalla ja suolenpätkillä oikein viimeisen päälle.

Dramaattisen ja brutaalin esillepanon vastapainoksi Civil War on suurimmaksi osaksi verkkaisesti etenevä road movie, mikä vie ajatukset vuonna 2018 julkaistuun Green Bookiin, mistä Mahershala Ali nappasi Oscarin.

Toisin sanoen, kun Green Book vei katsojan keskelle etelävaltioiden rasismia 1960-luvulla, on Civil War katsaus yhteen potentiaaliseen skenaarioon mitä tapahtuu, kun kansalliskiihko, elintasokuilu ja näkemyserot ajavat kansalaiset ja maan hallituksen toisiaan vasten.

Vai ajaako? Elokuvan esillepanossa ei oikeastaan tuoda missään vaiheessa esille, mikä on ajanut maan moiseen kaaokseen. Onko se kuvitteellinen presidentti, joka itsevaltiaalla kolmannella kaudellaan vääntää ajatukset varoittavaan ajatukseen, mikä on yksi potentiaalinen skenaario, mikäli Trump tulee jälleen valituksi marraskuun 2024 presidentinvaaleissa Yhdysvalloissa.

Onko Civil War Alex Garlandin poliittinen kannanotto?

Kaiken mässäilyn vastapainoksi Civil War on turhankin säyseä ja tunneköyhä melodraama, missä on oikeastaan vain kolme keskeistä kohtausta. Niistä merkittävimmässä Jesse Plemons tekee eeppisen roolin sadistisena sotilaana.

Tällaisia roolisuorituksia olisi pitänyt saada elokuvaan lisää, mikäli Civil Warista puhuttaisiin vielä vuosienkin päästä yhtä haltioitunein äänenpainoin kuin esimerkiksi Francis Ford Coppolan ohjaamasta Ilmestyskirja: Nytistä (1979).

Kaiken ratin pyörittelyn, veren, suolenpätkien, pommien ja paukuttelun lomassa Plemonsin rooli on yllättävästi jopa elokuvan keskeisin. Sen rinnalla elokuvan pääosan esittäjien hahmot jäävät yllättävän valjuiksi, mikä latistaa kokonaisvaikutelmaa.

Eritoten tämä koskee kuluvan vuoden eeppisimmäksi kuvailtua loppukohtausta, mikä on kaikessa kliseisyydessään suorastaan antiklimaattinen. Paljon verta, tuhoa ja kuolemaa – entä sitten?

Verrattuna parhaillaan elokuvateattereissa pyörivään toiseen sotakuvaukseen – eli Sir Anthony Hopkinsin tähdittämään One Lifeen – on Alex Garlandilta unohtunut yksi draamaelokuvan keskeisimmistä elementeistä: tunne.

72 / 100

CIVIL WAR
Ensi-ilta: 19.04.2024
Ikäraja: 16
Pituus: 109 min.
IMDb