Nämä yhtyeet ovat Hanoi Rocks ja Smack – yhtään väheksymättä The Fishfacesin, Thee Ultra Bimboosin, The Flaming Sideburnsin, The 69 Eyesin, Babylon Whoresin ja The Heartburnsin vuosien takaisia urotöitä.

Suomalaista räimerockia seuraavat henget tietävät, miten helsinkiläistä Lovers Left Alivea on verrattu Hanoihin ja Smackiin jo kyllästymiseen saakka.

Niin tehdään myös tässä arviossa, koska miksi ei.

Koska elämme nyt 2020-luvulla, missä minkäänlaista kritiikkiä ei enää suvaita – ainakaan musiikkialalla – niin olkoon tämäkin arvostelu pelkkiä ylistäviä superlatiiveja – tai suorastaan hyperlatiiveja – huokuva teksti.

Tai sitten ei.

Fakta on se, että Lovers Left Aliven juuri julkaistu esikoisalbumi on monellakin tapaa erinomainen levy. Täydellinen se ei kuitenkaan ole. Vaan mikä on?

Ensin ne hyvät: How.. on mahdollisesti ja jopa todennäköisesti paras suomalainen katurock-debyyttialbumi kautta aikojen. Tai jos joku tietää paremman, ilmoittakoon meillekin.

Tietonne otetaan ilolla vastaan esimerkiksi tässä linkissä.

Pää Kii– ja Damn Seagulls -yhtyeistäkin tuttu kitaristi, lauluntekijä ja tuottaja Lauri Eloranta on hieronut ja tuottanut tälle levylle ne soundit, jollaiset jäivät aina puuttumaan Smackin ja Hanoin 1980-luvun hengentuotteista.

Tämä tuotanto elää ja hengittää, mutta myös potkii. Tältä osin How.. tuo paremmin mieleen länsinaapurimme The Hellacoptersin ja The Sinnersin äänitteitä, joissa tuotantopuoli on aina ollut viimeistellympää kuin itänaapurilla.

2020 perustetun Loversien – eli laulaja-kitaristi Tomin, kitaristi-laulaja Jaskan, basisti Vänskän ja rumpali WIlliamin – kappaleissa ja soitossa on myös sellaista imua, joka tuottaa vastustamatonta tarvetta nousta tuolilta peilin eteen soittamaan ilmakitaraa ja lähteä muutaman onnistuneen selfie-poseerauksen jälkeen tekemään lähempää tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa – ellei sitten halua tutustua johonkin muuhun sukupuoleen paremmin.

Toisin sanoen How.. on harvinaisen onnistunut debyytti, jota tekee mieli kuunnella kerta toisensa jälkeen putkeen.

Valitettavasti tällä tavoin paljastuu myös How..:n heikkoudet. Olisi tosin jopa epäreilua olettaa, että levyn kappalemateriaali olisi timantinkovaa kautta linjan, mutta jokaisen Haven’t Seen The Sunin ja Sum Of These Young Heartsin kaltaisen tapporallin vastapainoksi levy tarjoilee myös All About Luvin ja Let The Good Times..:in kaltaisia köykäisempiä renkutuksia, jotka tulee myöhemmillä kuuntelukerroilla skipattua alati useammin.

How..:n suurin, mahtavin ja kirkkain vahvuus on kuitenkin levyn eskapistinen tunnelma, jossa tavoitellaan tilanteesta riippuen jotain kauniimpaa tai dekadentimpaa huomista.

Tämä manifestoituu esimerkiksi Berliiniin kurkottelevassa Want You Theressä, Kallion varjoisia kujia pimeän taksin ajovaloilla valaiseva Crackdown sekä levyn suurimmaksi tähtihetkeksi nouseva unenomainen eepos Only Lovers Left Alive, jonka yli kuuden minuutin mitassa ei ole mitään löysää eikä pakotettua – ainoastaan tragediaan päättyvän romantiikan kaihoisaa kaipuuta.

Taitolaji, missä Andy McCoy on vuosikausia ollut yksi maan parhaita onnistujia tätä ennen.

Parhaimmillaan How.. on kuitenkin vakuuttavinta englanninkielistä rockia, mitä Suomesta on tullut aikoihin.

96 / 100

LOVERS LEFT ALIVE
How..
TMH Productions

Rämisevää loppuviikkoa kaikille! Stadin menevimmän (sekä ainoan) Go-Go-Hyeenan keikkaviikossa taas kiitettävästi katurokkia ja hyvää meininkiä.

KE 24.4.

Airi’s Trio // Bar Loosister // Free Entry!

Kaikille akkarikeikkoja vetäville vahva suositus Bar Loosisterille.

Vegenuggetit ja Seitanic-pizza erityisen koukuttavia. Niiden kylkeen voi nauttia myös tänään seiskasta eteenpäin annoksen Airis-trioa.

KESKIVIIKKOKLUBI: Kadonnut Ystävä, Lika // Ravintola Käpygrilli

Kerran meidän Sörkan treenikselle pamahtaessa jäin kuuntelemaan rosoa vastakkaisesta kämpästä. Likahan se siellä kohkas, kun tuuletustauolla ennätin kysymään. Tää punk-bändi tykkää rundaa Suomea ja Baltiaa.

Käpygrillin pippuripihvi tarjoillaan muuten muusin kanssa. Kysykää Jaskalta pizzoista.

COSMIC FRENZY (LEVYJULKKARI) + I.O.V.A + THE BRANDERMEN // Lepakkomies // Liput ovelta 7€

Lepiksen kellarissa voi pyristellä aavikkorokista avaruuteen Cosmic Frenzyn psykedeelisen autotallirokin tahdissa.

Kahden jäbän punk-bluespartio The Brandermen diggaa raa’asta menosta livenä ja studiossa. Päällekkäisäänityksiä karttava kaksikko juhlii 12-tuumasen EP-levynsä julkkareita.

Vantaalta saapuva IOVA_Band vetää sairasta ja brutaalia melodista hooceeta perinteikkäin ottein.

TO 25.5.

The Halophones / Pleasant Flow / The Black Bubbles // Lepakkomies // Liput 8 € ovelta

Stadin UG:n Indie-Garagen Lontoon-lähettiläs The Halophones pistokeikalla ennen toukokuun Molotovs-isännöintiä. (HUOM: The Halophones PERVTTV, korvaaja ilmoitetaan piakkoin!)

Rööperiä tuodaan suoraan bilispöydistä kellariin Pleasant Flown mukana nollarihengessä. Tehkää siitä Robasta taas bilekatu, saakeli!

The Black Bubbles niittää paraikaa mainetta energisenä ja ennakkoluulottomana livebändinä. 60- ja 70-lukujen diggareille ehdoton suositus. Taustalta löytyy tekijöitä mm. Barbe-Q-Barbiesista, Hellcity Punksista, Ritesta ja Parasite Cityst.

Ronnie Starr + Crimsonic + Sons Of Cobra @ Bar Loose // 7 €

Bar Loosen jytäkellarissa hikoilee hiljattain rivinsä jälleen koonnut Ronnie Starr, MC5- ja Rose Tattoo-henkistä rockarollaa siisteimmillä skeboilla sylkevä Sons of Cobra ja jotain klassisen ja modernin rokin välillä keittelevä Crimsonic.

Kevään ainoa mahdollisuus nähdä Cobrat tositoimissa kevään aikana. Seuraavaksi tää Detroit/Australia-akseli rullaa meinaa nollakasiin!

PE 26.4.

Spring Rumble // Playhouse Bar // Liput 8€

Aitopäiden ei tarvii mennä Lutakkoon asti tsiigaa Makkosta, jos veri vetää kohti kunnon kevätrytinää!

Tuoreen katurock-partio Dharma Gunsin debyyttikeikalla kuullaan likasta protopunk-groovea suoraan laitakaupungin viemäreistä auttaa muistamaan rokin syvintä olemusta.

Viime viikonloppuna akkareiden ja marakassien kanssa riehunut Bad Valentines täydentää kattausta freesillä ja ammattitaitoisella punk ’n’ rollilla, josta löytyy tuttuja naamoja mm. Daggerplaysta ja Plastic Tearsistä. Kupe ja Pekko muodostavat tällä hetkellä aika helkkarin päräyttävän kitaraduon. No bullshit.

Katurokin ilosanomaa levittää myös Cheap Disasters, joka pistelee paraikaa valmiiksi esikoisäänitettään. Kovaa rullas jo kulauksen matineoissa!

Clifters // Skenesali Myyräncolo // 26,50/28€

Vantaan läntisellä puoliskolla Clifters on taas in! Miten niin taas, tosin?

Coyotes Old Storyssa perjantaina 26.4.24

Kuulitte kyllä. Klassikkorokkijyrät rokkijyrien käsittelyssä!

LA 27.4.

Eve of Destruction // Henry’s Distillery & Music Bar // Free Entry!

~And juu tell MII, overandover and overagain, myfriend..

That one’s for you, Johnny!

Anyway, Stadin UG-kameleontti Anzi Destruction viettämässä akkariiltaa viidestä seiskaan. Orkkiksia ja punk/rock-covereita sekasin.

MELROSE+BLACK MAGIC SIX // Kuudes Linja // 25/30€

Melrose on lauantaina vieläkin IN. Syökää siitä, Clifters!

Nyt ei larpata biitlesei tai mitään muutakaan kliseitä, WE’RE READY FOR A GANG WAR!

Ohessa vielä Black Magic Sixin aikataulu omiin kalentereihin:

Klo 20:00 lauteille

Klo 20:40 GONG! Keikka loppu.

Klo 20:50 Kamat roudattu

Klo 21:00 Yhtye saattaa ottaa pari keittoa.

Aus Tears, Fenetzar and Caws of Death @Bar Base // Free Entry

Bar Base, tuo Jallun ystävien ja Turbojugendin luvattu maa synkistyy lauantaiksi. AUS TEARSIN raakaa ja minimalistista synthwavea, Fenetzarin post-punkia ja Stadin villi Goth ’n’ Roll-tulokas Caws of Death, suoraan marraskuusta!

Plastic Tones (EP-julkkarit), Tiikeri & Puhelinseksi // Lepakkomies // 10e

”Bombastista brittiläistyyppistä uudempaa rokkia”, eli voimapop-yhtye Plastic Tonesin EP-julkkarit. Yhdeksänvuotista taivalta juhlistetaan myös Japanin keikkarundilla.

Härskimpää molliosastoa edustaa leuhka ja kestävä Puhelinseksi. Eppuja enemmän sanottavaa löytyy taas Tiikeri-yhtyeeltä, joka on mulle uusi tuttavuus, joka snaijaa tän hetken soundeja.

Hyvä, koska minä en. Lohtua toisi yksi tiskijukka, joka soittaa ilmeisesti jotain seksyä 70-luvun musaa bändien välissä. Hyvä!

Wasted, The Regulator & Miettiin // Bar Loose // 16/18 €

Wasted + Miettiin + The Regulator = Hyvä känni.

SU 28.4.

Cal Twomey – Live @ JAB Kallio // 6€

Cal Twomey, the vocal powerhouse and a nice lad from Faraway Shapes, Trio Grande & the Tex-Mex Restaurant & Pearl Jam playing in Just another bar. Joined by Iba Sirviö from hard rockin’ party animal-band Afternoon Astronauts. What a Sunday!

Tänään Tavastialle muistelemaan tammikuussa yläkerran orkestereihin siirtynyttä Ari Taskista:

ARI TASKINEN IN MEMORIAM 1959-2024 // TAVASTIA-klubi

Kovat kundit, Koska sydän sanoi niin.. Moni biisi löytynyt allekirjoittaneen kuulokkeista ja cover-vedoista nuorena kukkopoikana. Taskisen trick bagista ammennan vieläkin omaan biisinkirjoitukseen. Anyway, monta hyvää syytä saapua paikalle osoittamaan kunnioitusta, esim. tuotot ohjataan lyhentämättömänä Taskisen hautajaiskuluihin.

Esiintymässä mm. Woude Revisited, Pelle Miljoona 1980 & Problems, yhdessä ja erikseen. Nisse ja Stefu laittaa lavalla kielet solmuun, muun muassa. Nisse ja Stefu ovat loihtineet yhtiä murahtavampia skebasoundeja Pellen ja Problemsin levyillä!

Tiistaina taas hyvä mahdollisuus löytää ja kokea uutta elävää musiikkia.

Playhouse Barin TiistaiTiistai-klubin lavalla ”nälkäiset ja eläväiset muusikot ja bändit pääsevät paljastamaan taiteensa ja kyntensä maailmalle”

TiistaiTiistai-klubi #12 : : : OLIMPIA SPLENDID, NOLLS, PAURA : : :

Bar Loose jatkaa tiistaisin Pop-Jazz-konservatorion opiskelijoiden esille tuomista. Tällä kertaa tarjolla on melankoliaa, funkia ja bilemusaa. Vapaa pääsy!

Bar Loose goes Pop&Jazz Konservatorio!

Kuudes Linja satsaa torstaina nugetteihin HELSINKI TRIBE IV – 60’s Psychedelic & Garage-tapahtumalla.

”Harvoin esiintyvä Revolving Doors tuo tuulahduksen The Doorsin kulta-ajalta. Tunnelmasta huolehtivat Marjo Leinonen, Risto Kumpulainen (urut), Sami (Sande) Vettenranta (rummut) sekä Tuomo Dahlbom (kitara).

The Mike Bell Cartel kuvailee musiikkityyliään garage punkiksi: “haunting melodies and harmonies, jangly guitars and searing fuzztone, eerie farfisa org”.

Mikäli ei tietäisi, että bändin biisit ovat uusia, voisi kuvitella levytyksen olevan oikeasti 60-luvulta. Tämä ei toki ole yllätys, sillä yhtyeessä soittavat Pekka Laine, Ville Särmä, Miikka Siira, Samuel Abaijon, ja Mikko Siven.

Helsinki Tribe IV 60-luvun psykedelia- ja garageiltaa varten The Mike Bell Cartel on tehnyt erityisen setin kuuluisalta Nuggets-kokoelmalta, joka sisältää psykedeelistä ja garage rockia vuosilta 1965-1968.

Illan teemaan sopivasta levymusiikista vastaa DJ Daddy Suburbanite.”

The Empire Strikes, tuo Suomen ruotsalaisimman kuuloinen toimintarockbändi avaa lauteet Michael Monroelle Tampereen Tavara-asemalla, liput liikkuu muuten nopeasti!

Michael Monroe, The Empire Strikes | Tavara-asema, Tampere

Annankatu kakskakkosessa ollaan jo kolmatta kertaa Lucretia Clubin synkemmissä tunnelmissa. Ghost On The Highway on ollut jo jonkin aikaa tsiigattavien bändien listalla: Lucretia Club III: Distant Stares / Ghost On The Highway / Primary Delusion //@Lepakkomies

Perjantaina juhlitaan The MES kauan odotetun ”Evil Echo and a Deaf Mind”-debyytin julkkareita. Uutta kipinää vaihtoehtorokkikentälle tuova Poni julkaisee samana päivänä ensimmäisen EP:sä:

The MES & Poni TUPLALEVYJULKKARIT @ KUUDES LINJA 19.4.2024

Club Bête Noire: RUHR (ITA) // Kasvot // Uhrisavu // Ruusuriimu

𝐑𝐔𝐔𝐒𝐔𝐑𝐈𝐈𝐌𝐔 esittää maailmanlopun folkkia Pohjolasta Current 93:n ja Dead Can Dance:n hengessä. Bändillä on kuulemma tarve mille tahansa säröpedaalille tällä viikolla.

Lauantain INDIE PUNK @ ORANSSI on sähköinen ja energinen kattaus täynnä tuoreita indie- ja punk-helmiä. Joka keikalla vaan hurjemmaksi muuttuva The Dedes kannattaa tsekkaa aina, kun mahdollista. ”Suloiset” on täysillä mukana, ja Frederika Runebergin Puutarha osaa muuttaa liian vähän heiluvat sisiliskoiksi.

Brooklyn Sound: The Vantages, E. Sydänpuu & Mustat Maijat / SEMIFINAL

Brooklyn-Lager on saanut lähettiläikseen The Vantagesin tulevat rokkitähdet, sekä Helsingin visuaalisinta rock-performanssia E. Sydänpuu & Mustat Maijat-muodossa. Teinirokkijumalista ironisesti laulava bändi kiistää jyrkästi olevansa muusikoita, olemalla samalla kaikkea muuta kuin vaatimattomia.

Nyrkkitappelu, Aino & HajonneetKorjaamolla tarjoilee katurokkia ilman turhia hengähdystaukoja. NYRKKITAPPELUN Hepe on jo vuosia lukeutunut mun lempifrontmaneihin Tampereen puolella.

Illan avaaja Aino & Hajonneet iski rokkarin tajuntaan Paasitornin pääsiäispunkissa, näin ne silloin ekaa kertaa. Ilahduttavan energisen ja kaikuisan keikan jälkeen syttynyt voimaantumisen tunne muuttui kuitenkin pakokauhuksi alakerran Kalevi Helvetin keikalla, jolla yllättäen tutustuin psyykeeni pimeään puoleen.

OLEN PAHOILLANI

OLEN PAHOLAINEN

OLEN PAHOILLANI

OLEN PAHOLAINEN

OLEN..

BAD SAUNA + moshimoshi + Nicce & The Whiskars @ Lepakkomies 20.4.

BAD SAUNAN kinkereitä on usein kehuttu Suomen tämän hetken kovimmiksi live-illoiksi. Lepiksen lavalla löylyä heittää Moshimoshi, Nicce & the Whiskarsin vastatessa niistä savuisemmista meiningeistä.

Helsinkiläisen katurockpumpun Lovers Left Aliven laulaja-kitaristi Tomi Hyena on järjestänyt leppoisia rokkikeikkoja nouseville suomalaisille ja ulkomaalaisille kaimoilleen Bar Loosessa helmikuusta 2023 lähtien Hyena Go-Go -iltamien puitteissa.

Vaikkei Hyena Go-Go ole mitään valtavirtaviihdettä ainakaan vielä – ja tuskin tulee koskaan olemaan Suomen nykyiseen kulttuuri-ilmastoon viitaten – niin Hyeena-Tomin reipasta uurastusta särisevän ja rämisevän kitararockin eteen on pakko arvostaa.

Minä ainakin arvostan.

Sillä tavoin Hyenan säädöistä tulee jollain tapaa mieleen Tavastia-klubin alakerran Semifinalia kokonaiset 30 vuotta – 1993–2022 – luotsannut toinen Tomi eli Tomi ”Roudi” Hämäläinen – vielä toistaiseksi pienemmässä mittakaavassa tosin.

Keskiviikkona 6. huhtikuuta 2024 Bar Loosen alakertaan oli ilmaantunut arviolta 60–70 samanhenkistä arvostajaa katsastamaan, mitä Hyeena-Tomi oli tällä kertaa keksinyt päidemme menoksi.

Tai kuten hahmo itse illan kemuista tällä kertaa sanaili tapahtuman lehdistötiedotteessa esitellessään tämänkertaiset jytäorkesterit Clara Ferrans & The Dead Pet Companions, Pepita Vanni sekä Trio Grande & The Tex-Mex Restaurant, joiden jäsenet ovat yhdessä ja erikseen tuttuja myyn muassa sellaisista akteista kuin Hoodoo You Do With The Voodoo People, Faraway Shapes, Grandes Cojones, Refugees, Tuula Kailas, E. Sydänpuu & Mustat Maijat, Kuoliokuja 12600, Ruminaatio, Last Station Before Zone B sekä The Star Marcs Sound Explosion Band.

“Myyrmäen betonikellareissa, siellä Tex-Mex-raflan alapuolella, elää oma hämyisä sekakulttuurinsa. Kaikki huhtikuun bändit treenaa ja äänittää siellä väestönsuojissa; Hoodoo-papittarenakin omiensa keskuudessa tunnettu Clara Ferrans vetää kuolleine lemmikkiystävineen tyylillä, eleganssilla ja hypnotisoivasti ensimmäisen soolokeikkansa.

Katutason laudoitetun raflan mukaan nimetyt Tex Mex -ladsit, nuo psykoottiset tanssipunkkarit, nauttivat myös psykedeelisestä folk-popista, jossa on mukana hitunen persiljaa ja ripaus kuminaa. Uuden betonibrutalistisen post-punk/new wave -bändi Pepita Vannin meno taas näyttää omien sanojensa mukaan L’Amourderin ”Shit-Hotilta” ja kuulostaa, noh, lämpimältä paskolta. Цой жив!”

Ensimmäisenä lauteille noussut Trio Grande & The Tex-Mex Restaurant toi omassa sympaattisessa hölmöydessään mieleen kotikutoisemman, härmäläisemmän ja villapaitaisemman version Jane’s Addictionista ja Red Hot Chili Peppersista – olkoonkin, että bändin englantia välispiikeissään jutustellut solisti olikin sonnustautunut harmaaseen kävelypukuun.

Ehkä bändin kannattaa vielä toistaiseksi viettää vielä hieman enemmän aikaa treenikämpällä kuin peilin edessä tai isoisän vaatekaapilla, niin heistäkin voidaan kuulla muutenkin kuin ulkomusiikillisissa asioissa?

Ulkomusiikillista näyttävyyttä oli edellistäkin aktia enemmän tarjolla seuraavana esiintyneen Pepita Vannin habituksessa: niin paljon, että laulaja-kitaristi Eino Sydänpuu katsoi aiheelliseksi ottaa aiheen esille jo ennen yhtyeensä esiintymistä, koska oli katsonut itseään ennen keikkaa peiliin ja tullut ajatelleeksi, miten hänen Pulp Fiction -henkinen paitansa saattaa aiheuttaa negatiivisia mielleyhtymiä edellispäivänä Vantaan Viertolassa tapahtuneeseen koulusurmaan, mikä ei todellakaan ollut hänen tarkoituksensa.

Erittäin sympaattinen, arvostettava ja lämmin kannanotto edellispäivän tragediaan. En tiedä, olisiko kukaan katsoja tällaisia mielleyhtymiä välttämättä tehnyt, mutta sehän jo tietty riitti, että taiteilija Sydänpuu teki.

Ja koska taiteilija Sydänpuu on suuri taiteilija, josta tulemme vielä kuulemaan eri yhteyksissä vaikka miten mittavilla tavoilla – kenties lopulta jopa kyllästymiseen asti – kannattaa meidän jo nyt kuunnella, mitä hänellä on sanottavanaan.

Olkoonkin, että mies katsoi halusi tähdentää vielä sitä, ettei hän halua varsinaisesti puhua yhtyeensä kappaleiden välissä mitään vaan haluaa antaa musiikin puhua puolestaan.

Sitähän Pepita Vannin musiikki totta vie tekikin – mutta yhtä lailla vaikutuksen teki kvartetin kokonaisvaltainen performanssi, mikä toi monin tavoin mieleen Helsingin Lepakon post-punk -skeneistä jo kultaisella 1980-luvulla ponnistaneen legendaarisen The Nights Of Iguanan musiikilliset ja visuaaliset edesottamukset.

Pepita Vannilla on poikkeuksellisen terävä ja huoliteltu musikaalinen ja esteettinen tyylitaju, mikä näkyi ja kuului esimerkiksi siinä, miten yhtyeen kitarisit kehittelivät aistikkaita kudelmiaan eleettömästi, mutta yhtä tyylitajuisesti musisoineen rytmisektion ylle.

Katsohan, tällöinhän meillä on yhtä lailla musiikillinen konstruktio The Cultin goottiaikoja yhdistettynä AC/DC:n tappavan tehokkaaseen rytmiseen rypistykseen.

See what I did there, aloin puhua jostain tappamisesta karmivan tragedian alla, hyi hävytöntä!

Vaan eiväthän asiat muutu sillä, että niistä ei puhuta, päinvastoin. Ja kun puhumme tai kirjoitamme musiikista, käytämme monesti myös eläviä, moniulotteisia ja leikitteleviä kielikuvia, joiden tarkoitus on houkutella uusia kuulijoita suuren vaikutuksen tehneen taiteen pariin.

Se, että aiheesta joutuu vuonna 2024 vääntämään rautalangasta disclaimerinomaisesti aivottomille lahopäille on mielestäni yksinomaan surullista, mutta minkäs teet. Tällainen on nyt se maailma, missä tavalla tai toisella yritetään saada vaiennettua sellaisia ääniä, jotka eivät edusta tiettyjen aatesuuntauksien hyväksytysti standardisoituja mielipiteitä – niin vasemmalla kuin oikealla.

Pepita Vanni ratkaisi asian omistamalla kappaleitaan muun muassa Gazan, Palestiinan ja Ukrainan uhreille. Mutta se musiikillinen voima, mikä yhtyeestä jo nyt huokuu, teki valtavan vaikutuksen.

Ovat muuten piakkoin menossa studioon taltioimaan ep:tä, mistä on jo näillä näytöillä luvassa yksi suomalaisen rockvuoden 2024 Merkittävimpiä Tapauksia, mikäli saavat siirrettyä tehokkaan livetoimintansa studiossa äänitteelle asti.

Näyttävä Clara Ferrans on tietty tullut jo tutuksi psykedeelisen Hoodoo You Do With The Voodoo Peoplen solistina.

Uuden soolobändinsä kanssa Ferrans esitteli itsestään uusia puolia, mistä kaikista suurimman vaikutuksen tekivät kappaleet, missä espanjalaislähtöisen naisen laulutulkinnoilla on mahdollisimman paljon tilaa ympärillään – kuten vaikkapa yhtyeen versiossa Joan Baezin Diamonds And Rustista.

Tämä olisi se suunta, mitä odottaisin ja toivoisin kuulevani Ferransilta enemmänkin olkoonkin, että laulajatar näyttää nauttivan eniten olostaan lavalla silloin, kun pääsee rokkaamaan sydämensä kyllyydestä.

CLARA FERRANS & THE DEAD PET COMPANIONS, PEPITA VANNI, TRIO GRANDE & THE TEX-MEX RESTAURANT
5.4.2024 Bar Loose, Kamppi, Helsinki

Vaikka televisiot, radiot, somet ja valtamediat tuuttaavat suomenkielistä poppia ja rokkia ainakin vielä toistaiseksi aivan liian isolla suuttimella kyllästymiseen saakka – kuten näillä isoilla toimijoilla valitettavasti tapana on – niin onneksi Suomesta ja Stadista löytyy nuoremman sukupolven tekijöitä, jotka tarjoavat hetkelliset pakokeinot tästä henkisestä Neuvostoliitosta.

Tapahtuman lehdistötiedote tietää kertoa illan ensimmäisestä aktista seuraavaa: ”Last Station Before Zone B eli lyhyemmin LSBZB on tribuutti vapautuneelle nuorisokulttuurille. Piittaamatta liialti genrerajoista, helsinkiläisyhtye esittää yksinkertaista, välitöntä ja intensiivistä tanssimusiikkia.”

Vaikka saavun paikalle hieman myöhässä käy illan aikana ilmi, että LSBZB on tämän tapahtuman heikoin lenkki, ainakin vielä toistaiseksi. Vaikka kengänkärkiään tuijotteleva yhtye on pitkälti koulubänditasoa, löytyy yhtyeen kappaleista yllätyksekseni toisaalta myös maagisiakin hetkiä. Harmi vain, ettei yhtye tunnu tietävän, mikä on jööttiä ja mikä jautaa.

LSBZB.

LSBZB:n versio Juice Leskisen Pilvee, Pilvee -ikivihreästä saa eräät yleisön edustajat innostumaan, mutta liekö kappale sitten ollut ennemminkin suunnattu jäsenten vanhemmille tai isovanhemmille, jotka näyttivät saapuneen sankoin joukoin katsastamaan perillistensä kykyjä tositoimissa.

Koska itselläni ei ole moraalisia velvoitteita selkääntaputteluun totean, että LSBZB tarvitsee kipeästi näkemyksellisen ja ennenkaikkea rohkean sovittajan, joka osaa erotella jyvät akanoista, jotta yhtyeellä olisi edellytyksiä kunnon kahinoihin vanhempien ikeestä.

”The Dedes on pop/rock-yhtye, joka tunnetaan kantaaottavista kappaleistaan ja räväköistä live-esiintymisistään. Tämä viidellä asennetta tihkuvalla nuorella naisella varustettu bändi ottaa paikkansa lavalla suorastaan ihon läpi tunkeutuvilla laulumelodioillaan. Biisien suodattamattomat lyriikat vaativat tulla kuulluksi ja toimivat varoituksen sanana; meitä ei kannata aliarvioida. Oma astmapiippu mukaan, jos on taipumusta hengästyä.”

Istun 6. linjan baarin puolella, kun lavalta alkaa kuulua räävitöntä huutoa ja kiljuntaa. Äänestä päätellen naisia. No, niinhän tuossa illan keikkaa mainostavassa esittelytekstissä todetaankin. Hetkisen THE DEDES -yhtyeen musisointia kuunneltuani totean, että tätä kannattaa katsella ja kuunnella lähempääkin.

Lavalla on tosiaan viisi nuorta naista, jotka vaikuttavat vihaisilta. Ihmekös tuo, kun musiikki on grungen, stonerin ja Kornin kaltaisen asennerytkytyksen sekoitus. Kitarasta löytyy murinaa ja bassosta alapäätä. VITTUVOIMAA!

Teen viisikon lavaolemuksesta huomion, että kahdesta solistista tummempi ja salskeampi omaa sellaista maagista ja mystistä karismaa, mitä ei hankita kaupan hyllyltä vaan se tulee jostain syvemmältä perimästä. Alkuvoimaa. Yhtyeen basistilla on myös erinomaisen tiukka ote ja hyvä groove. Myös biisimateriaali vakuuttaa: nämä gimmat osaavat jumalauta tehdä biisejä, parissa parhaimmassa kappaleessa on jopa hittipotentiaalia. Loistavaa!

”Stadilaisen katurockin vauhdilla 20-luvulle tuoneen Lovers Left Aliven nimi on kantautunut varmasti jokaisen helsinkiläisen rokkidiggarin korviin parin viime vuoden aikana. Pääosin puskaradion välityksellä nimeään kasvattanut yhtye on keikkaillut paikallisella tasolla ahkerasti, piipahtanut välillä riehumassa ulkomailla, ja tehnyt omaehtoisen itsepäisesti rockista taas musiikkityyliä, joka elää ja voi hyvin vastakulttuurina Helsingin klubeilla.”

Illan pääesiintyjästä LOVERS LEFT ALIVEsta on kohistu Soundia myöten, onhan nelikko saanut kummisedäkseen ja julkiseksi puhemiehekseen jopa The 69 Eyesin laulusolistin Jyrki 69:n. Vanhan liiton englanninkielisellä katurockilla ansaittu huomio on tänä iltana houkutellut paikalle arviolta 150–200 katsojaa.

Jos joku vanhempi fossiili erehtyy vielä jossain manailemaan, miten rock on kuollut Lemmyjen ja tämän hengenheimolaisten poismenon myötä, voi tällaisen mammutin suosiolla lähettää vanhainkotiin tahi Lovers Left Aliven keikalle.

Itse toki suosin jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä mikäs sen mukavampaa kuin seurata, miten arviolta 20-25 -vuotias ja hyvinkin naisvoittoinen yleisö on saapunut paikalle nauttimaan aidon ja kunnon stadilaisen katurockin ilosanomasta. Vaikka Kuudes Linja ei tarjoile illallista tai edes iltakahveja, on silmänruokaa tänä iltana tarjolla yllin kyllin.

Toki lavan eteen on hakeutunut muutama vanhempikin juoppolalli muutaman korttelin takaa löytyvistä Kallion räkälöistä, jotka huutelevat jos jonkinlaisia sutkautuksia bändille kuin Rumba-lehden Miettinen ja Rami Kuusinen -vainaa The 69 Eyesille Tavastia-klubilla konsanaan, mutta tämä tuntuu vain lisäävän kierroksia.

Keräämme timantteja autiolla saarella ja toivomme pelastuvamme, vaikka olemmekin vain sairaita marionetteja kuvottavalla näyttämöllä. Tänä iltana me kuitenkin vain pidämme hauskaa ja tanssimme huolettomina, siitä Lovers Left Alive pitää meille huolen.

Me emme ole mitään, meistä ei pitänyt tulla tällaisia, niinhän opettajat, koululaitokset ja yhteiskunnan muut tukipilarit meille väittivät. Silti me olemme täällä, tässä ja nyt, yhteiskunnan vastustuksesta huolimatta. He kenties yrittivät saada meidät ruotuun, kunnes lopulta alistuivat. Me olemme kadotettu sukupolvi. Me olemme pelastus. Me olemme rock’n’roll. Katsokaa meitä. Pelätkää meitä. Rakastakaa meitä. Vihatkaa meitä.

Lavalla kaahaus jatkuu. Lovers Left Alive jatkaa sitä perintöä, mitä Dead Boysin, Smackin ja Johnny Thundersin kaltaiset aktit aloittivat ennen heitä, ainoastaan soitannollisesti tiukemmin. Oppia ikä kaikki. Erityisesti rumpali Rebel Hipi ansaitsee erityismaininnan: mies lyö kuin Smackin ja Jimsonweedin Kinde, mutta operoi teknisesti kuin Popedan ja Hanoi Rocksin Lacu Lahtinen.

Lovers Left Alive on sekava seurakunta glamia, poseerausta, heviä, hikeä, levinneitä meikkejä ja kyyneleitä. Kyyneleet tulevat vain siitä ilosta, minkä yleisössä idoleitaan ihastelevat nuoret neidot puristavat kyynelkanavistaan onnesta. Me vanhemmat rokut vain nyökkäilemme takavasemmalla hyväksyvästi. Suomalainen katurock on jälleen saanut itselleen taas uuden upean uhrilahjan useamman laihemman vuoden jälkeen.

Yleisö huokuu tyytyväisyyttä tunnin mittaisen keikan jälkeen. Tämä ilta omistettiin rock’n’rollille kovalla intohimolla. Muutama vanhempi rockveteraani tulee keikan jälkeen heittämään läppää kysyen, näinkö illan lämppäriä. Näinhän minä. Saan kuulla, että yksi jäsenistä on Hanoi Rocksin klassisimman kokoonpanon kakkoskitaristin Nasty Suiciden tytär. Ohhoh, sattumaako?

Kuten kuvaan kuuluu, jatkuu keskustelu luontevasti Hanoi Rocksilla. Oliko Sami Yaffa joskus todellakin ehdolla The Rolling Stonesin basistiksi? Entä onko niin, että Andy McCoy ei todellakaan pääse enää Yhdysvaltoihin? Entä onko McCoy todellakin lähdössä syksyllä Englannin-kiertueelle? Ketä hänen bändissään oikein soittaa nykyään?

Omat ajatukseni ovat kuitenkin jo toisaalla. Päästyäni kotiin ja päätteen äärelle alan ensi töikseni googlata, oliko joku illan esiintyjistä todellakin Hanoi Rocksin rintaperillisiä. Vastaus löytyy The Dedesin riveistä: sen alkuvoimaista karismaa omaava mystinen laulajatar on nimeltään Jasmin Stenfors ja tämän isä on Jan Stenfors (os. Nasty Suicide). Sattumaako?

LOVERS LEFT ALIVE, THE DEDES, LSBZB
16.3.2024 Kuudes Linja, Helsinki