Myös eläimet parittelevat. Ajattele etanoita. “Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta”, ne hokee. Ja etanahan näyttää.

Eikä tässä vielä kaikki, kuten saksalainen pornomaakari Günther hyvin tietää, vaan huutaa Horstille viereiseen huoneeseen, että “schneller, schneller”, nopeammin nopeammin,jolloin ylipainoinen maanmies ryntää toverinsa luokse ketarat ojossa vääntämään reilut scheisset tuon viattoman luonnonkappaleen päälle, jotta arviolta 30 miljoonalla aatu-fetistillä olisi jotain katsottavaa saunan jälkeen ensi viikonloppuna.

Varsinainen etana oli myös maailman suurimmasta meisselistä tunnettu Holmesin Jomppa, kun lähti Ameriikan Yhdysvaltojen Los Angelesin Hollywoodissa eli enkelten kaupungin tähtitehtaassa hoitamaan pientä kotirosvousoperaatiota, koska kaikki nautinnot olivat loppu eikä meisselikään enää pöjöttänyt kunnolla, mutta kolaa piti silti saada tai ehkäpä juuri siksi.

Yhtäkkiä paikalla olikin Mötley Crüen laulusolisti Vince Neil kyydissään Hanoi Rocksin rumpali Razzle, jotka katselivat mielinäyttelijänsä puuhailuja mietteliäinä ja fundeerasivat, että jos Jompalla menee noin huonosti, niin käydään me sentään hakemassa paikallisesta täysi lasti nautintoja kyytiin.

”Me olemme ne kaikista alkuperäisimmät saatananpalvojat”, huutelee Neil pitkin kyliä samalla kuin Razzle on käymässä kusella kulman takana.

Tällä välin Holmes oli saanut sepaluksensa vihdoin kiinni ja onnistunut ampumaan katkaistulla haulikollaan vain seitsemän reikää paikallisen huumediilerin kämpän seinään.

Ei auttaneet etanalla sarvet, ei Holmesilla kultainen sarvi, ei Neilillä sarvipää eivätkä edes hyvät aikomukset, kun yhdet puettiin puupalttooseen ja toiset päätyivät puolestaan kantamaan syyllisyyden taakkaa.

”Ihanaa Leijonat ihanaa, hieno oikean laidan taklaus, miltähän mela maistuu”, miettii puolestaan Antero katsellessaan Youtubesta vanhoja juontojaan, missä hollantilaislähtöinen Geurt Marco De Wit saa isän, papan ja polpon kädestä oikein huolella.

Joten siksi on hyvä muistaa, jos ja kun elämä alkaa olla aivan liikaa sodomia, destructionia tai tankardia, ettei hyvin käynyt amerikkalaisella pornotähdellä Janine Lindenmulderillakaan, joka joutui kääntymään puhtaan lesbopornon parista tavallisen heteropornon piiriin vain siksi, ettei hänen ja Vince Neilin vuodettu seksipornokasetti paratiisisaarelta saanut yhtä paljon tulta alleen kuin bändikaveri Tommy Leen ja Pamela Andersonin vastaava.

”Ai, sinä teet tällaistakin? Miksi me maksaisimme sinulle lesbopornosta, kun puuhastelet tällaista selkämme takana”, tuumasi pornomaailma – eikä Lindenmulderin ura ollut tämän jälkeen enää ennallaan.

Tutkimattomia ovat kultaisten suihkujen tiet.

Älä siis ihmettele, miksi saksalaiset nauttivat pissa- sekä kakkaleikeistä ja amerikkalaiset silikooneista ja botoxista, koska alkujen aluksi ja loppujen lopuksi kaiken takana on viiksekkään saksalaisen thrash metal -kikkarapään haave päästä edes kerran puikottamaan kaunista Hollywood-tähteä elämässään.

Eivätkä ne viikset ole useimmiten todellakaan mistään saksalaisen himonussijan Schimanskin mallistosta peräisin vaan ennemminkin sellaista ujoa haituvaa.

– Miksi, oi miksi, tuumaa Horst yhdessä monista Hampurin Reeperbahnin juottoloista suomalaiselle Jussille, joka saksalaista ulinaa riittävästi kuultuaan lupaa pitää tästä huolta oikein huolella.

Vaan koska tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, päätyy Horst ostamaan Hampurin Reeperbahnin suuresta seksitavaratalosta ainoastaan pumpattavan Barbaran sekä hikiselle DVD:lle poltetun toisen polven VHS-kopion Cannibal Feroxista, koska parempaakaan ei nyt ollut saatavilla.

Onneksi huomenna Horst puetaan kultaiseen lateksipukuun sekä siveysvyöhön, onhan jo tiistai samalla kun Riikka huutaa Oulussa ”punaliput liehuu, menkää töihin, menkää töihin”.

– Vittu Blashemia on hyvä bändi, tuumii Jussi samalla kun työntää karkeaksi hiotun puudildon ilman liukastetta Horstin takapuoleen. Onneksi Tokmannin kanta-asiakkuuteen riittää pelkkä puhelinnumero.

– Jaaa, ich komme, ich komme, ich habe eine sauerkraut in meine lederhosen, tuumailee Horst nautinnollisesta kivusta huutaen, Jussin höylätessä tätä karkealla puudildolla takapuoleen samalla kuin laittaa vaasalaisen Klamydia-yhtyeen takavuosien jättihitin soimaan laulun sanoja iloisesti tapaillen.

– Nein, Horst, es ist osibisa, du weiss, OSIBISA, ossipissa, a British-Ghanaian-Caribbean Afro-rock band founded in London in the late 1960s by four expatriate West African and three London based Caribbean musicians, you know, it’s sick, so sick, ’cos my God is Lucifer.

Tätäkin on yhdentyvä Eurooppa, jawohl, jawohl!

Katkase.

Onneksi Tokmannin kanta-asiakkuuteen riittää todellakin pelkkä puhelinnumero ja hesburgereitakin saa tätä nykyä niin Saksasta kuin Puolastakin. Keräätkö plussa-pisteitä?

(Kuvituskuva Taufan Kharunia Pixabaystä)

Onko Riepu Venäjä-myönteinen media? Tämä on kysymys, jollaista saatoin odottaa jossakin vaiheessa ryhtyessäni julkaisemaan asiantuntevia kirjoituksia kokeneelta lehtimieheltä ja kustantajalta, jolla on takanaan laajoja opintoja niin Moskovassa kuin Kiovassakin.

Onko Riepu siis Venäjä-myönteinen media? On varmasti, mikäli Venäjä-myönteisyydeksi tekee se, että julkaisee tekstejä konkarilta, jolla on pitkä ja vahva näkemys ja tuntemus itänaapuristamme – mikä näkyy ja kuuluu myös teksteissä.

Siksi Riepu niitä julkaiseekin – puhtaasti journalistisin perustein.

Samoin argumentein Riepu on tällöin myös Suomi-, Ruotsi-, Puola-, Yhdysvallat-, Iso-Britannia- ja pyhiinvaellusmyönteinen media muiden myönteisyyksien muassa, koska pyrimme kaivamaan ihmisten tarinoita, totuuksia, näkemyksiä ja kokemuksia hieman laajemmalta perspektiiviltä ilman kansallisia tai kansainvälisiä rajoja rajoitteenamme.

Siksi ”kohtaa ihminen” on yksi Riepu-lehden iskulauseista, koska se pakottaa katsomaan ihmistä ja näkemään ihmisen omana itsenään eikä jonakin demonisoituna olkiukkona tai -akkana, jolta on riistetty ihmisarvo tultuaan lokeroiduksi ja leimatuksi sopivaan viitekehykseen viholliskuvaksi.

Valitettavasti kaikille asia ei ole yhtä selkeä ja yksinkertainen, kuten seuraavasta lukijapalautteesta voi päätellä:

“Olen yllättynyt lukiessani mediastasi tekstiä, joka sopisi paremmin MV-sivustolle. Mikään kokoomus/persu -akselin teksti tai toiminta ei yllä asenteellisessa hirveydessään likimainkaan samalle tasolle.” (Kari Koskinen)

Sinänsä ihan pätevä argumentti, koska luonnollisesti kaikki Ukrainaa ja Ukrainan sotamenestystä kritisoiva uutisointi edustaa heti MV-tyyppistä journalismia – mistä seuraa tietenkin se, että kun YLE julkaisee amerikkalaista Forbesia siteeraavan vastaavan tyyppisen uutisen skribenttimme jälkeen vain seitsemän tuntia myöhemmin, edustanee Ylekin samaa MV-tyyppistä Venäjä-myönteistä linjaa.

Halleluja!

Tämä on tietysti jo hyvinkin tuttua juttua ja huttua nykyajan keskusteluilmapiiristä Suomessa, missä asioista on mahdotonta keskustella sivistyneesti, analyyttisesti, asiallisesti, älykkäästi, kunnioittavasti ja rakentavasti, kun oma mielipide on lukittu ja kiveen hakattu samanmielisten toimesta.

(Yy-kaa-koo-nee-vii-kuu-see-kasi-ysi-kymppi – NYFAT. Avaimet sulatettu, teettäjät tapettu!)

Tässä lienee se suurin syy, miksi en halua Rievulle omaa keskustelufoorumia, koska pahimmassa tapauksessa aikaa ei sivuston sijaan riittäisi enää muuhun kuin trollien häätämiseen ja loputtomien ylilyöntien moderoimiseen.

Sen sijaan haluan kurotella kohti päämäärää, missä Riepu olisi jonakin päivänä Suomen tärkein, kiinnostavin ja puhuttelevin kulttuurimedia, mistä lukijat voivat viedä aiheita, ajatuksia ja analyyseja omiin ryhmiinsä, missä ne kenties voivat jonakin päivänä toimia sillanrakennusmateriaalina poteroihin jumittuneiden katsantokantojen välillä.

Olenhan tilanteesta riippuen saanut itsekin kuulla joiltakin vasemmistolaisilta olevani fastisti ja natsisika, kun taas oikeistolaiset ovat leimanneet minut vihervasemmistolaiseksi suvakiksi.

Siksi ymmärrän Riepuun kohdistuvat Venäjä-syytöksetkin paremmin kuin hyvin, yrittäähän Riepu tuoda maan keskusteluilmapiiriin totuutta tavoitellessaan muutakin kuin yksiäänistä lammasmaisuutta.

Mielestäni maamme keskustelukulttuurissa on jotain aivan perustavanlaatuisesti vialla – ja on ollut jo pidemmän aikaa – jos ja kun voi tulla leimatuksi aivan liian heppoisin perustein ”musta tuntuu” -pohjalta milloin miksikin vain siksi, ettei suostu papukaijan lailla veisaamaan sopulikuorossa samaa virttä kulloisenkin oikean mielipiteen mukaisesti.

Aiheitahan meillä riittää, mistä mustavalkoisesti riidellä, närkästyä ja pöyristyä.

Suvakit. Natsit. Vihervasemmisto. Persut. Porvarit. Opiskelijat. Maalaiset. Kaupunkilaiset. HIFK. Jokerit. Tappara. Ilves. Stadi. Lande. COVID-19. Rokotevastaisuus. Valtamedia. Foliohattuilijat. Sukupuolivähemmistöt. Valkoiset heteromiehet. Feministit. Feminatsit. Sovinistit. Puunhalaajat. Rasistit. Muukalaiset. Paperittomat. Työttömät. Kommunistit. Ryssät. Desantit. Saatananpalvojat. Kiihkouskovaiset. Lestadiolaiset. Mustalaiset. Koulukiusaajat. Kouluampujat. Radikalistit. Juopot. Narkkarit. Sijoittajat. Keinottelijat. Varkaat. Tappajat. Parkkipirkot. Matkalippujen tarkastajat. Opettajat. Virkamiehet. Kelan virkailijat. Sukupuolineutraalit pronomiinit. Punaiset. Valkoiset.

Tätäkö todella halutaan? Verta ja suolenpätkiä? Loputonta suunsoittoa, riitelyä ja ihmisten mustavalkoista lokerointia hyviksiin ja pahiksiin sen mukaan, kun jonkun ajattelu ei puhtaasti myötäilekään valtavirtaa tai omaa mielipidettä.

Niihin, jotka ovat aitoja tosiuskovaisia ja niihin, joka ovat vääräuskoisia pakanoita?

Halleluja!

Haluammeko todellakin viedä tämän kaiken loogiseen päätepisteeseensä? Tällaista visiotahan brittiläinen elokuvaohjaaja Alex Garland vyöryttää parhaillaan valkokankaalle tuoreessa lähitulevaisuusdystopiassaan Civil War.

Totta puhuen häpeän sitä, mitä ihmiskunnasta on tullut. Häpeän sitä, mitä suomalaisuudesta on tullut. Häpeän sitä, miten karmivaan tilaan tämä maa on oikein ajettu.

Kammoan sitä, miten kamalassa jamassa koko maailma näyttää parhaillaan olevan.

Onko niin, että älykkääseen ja rakentavaan dialogiin pyrkivä keskustelu on todellakin mennyttä aikaa ja tarjolla on vain yksiäänistä hymistelyä samanmielisten tovereiden kanssa tai urheilukatsomoista tuttua mustavalkoista huutelua, missä eriävä mielipide tekee automaattisesti vihollisen?

Tätä varten me ilmeisesti tarvitsemme tekoälyä, koska meistä on tullut tällaisia lahopäitä.

Onko meillä tällöin Suomessa enää mielipiteenvapautta laisinkaan, jos meidät pyritään saattamaan ruotuun sosiaalisen median näkymättömien algoritmien, eriäviä mielipiteitä kyttäävien stasi-henkisten ilmiantajien ja/tai muiden mielipidevaikuttajien alle, ettemme vahingossakaan joutuisi maalitetuiksi tai ostrakisoiduiksi eli ulossuljetuksi yhteiskunnasta tai yhteisöstä – aivan kuten ääriuskonnollisissa liikkeissä?

Halleluja!

Kuka sen oikeasti päättää, kenen ura saa jatkua ja kenen tuhotaan, kun jonkun rokkarin tai punkkarin kännitoilailut ja vittumaisuudet päätetään nostaa ensin tikunnokkaan ja seuraavaksi romuttaa parempaa ja ylevämpää moraalia – ainakin omasta mielestä – noudattavan ryhmäpäätöksen kautta?

Tällainen toiminta vaikuttaa ja kuulostaa jotenkin kiihkouskovaiselta fundamentalismilta, missä kylänvanhimmat langettavat lopullisen tuomionsa riippumatta siitä, mitä näissä tilanteissa on oikeasti tapahtunut.

Nyt nämä uskonnollisten fundamentalistien dogmia noudattavat moralistit eivät omasta pyhyydestään sokaistuneina kykene näkemään tai suostu hyväksymään sitä raadollista totuutta, että viime kädessä kaiken takana on raha.

Aina.

Siksi sinäkin voit edelleen fanittaa kaikessa rauhassa ilman lynkatuksi tulemista esimerkiksi Led Zeppeliniä, Aerosmithiä ja Mötley Crüeta, katsella Miramaxin tuottamia tai Woody Allenin ja Roman Polanskin ohjaamia elokuvia sekä sekä ajella kauppaan Fordilla, Volkswagenilla tai Mercedes-Benzillä ostelemaan vaikkapa Dr. Oetkerin pizzoja.

Siksi jokaisen esimerkiksi punkstoossa riepotellun, ryvetetyn ja hiljennetyn artistin vastapainoksi uraansa voi jatkaa vastaavissa kohuissa ryvettynyt ja televisiostakin tuttu valtavirta-artisti, koska armon sekä anteeksiannon hekin ansaitsevat – sillä raha puhuu.

Vaan mikäli menisit nyt kirjoittelemaan moisia vaikkapa Suomen johtavimmalle punkfoorumille, saattaisit itsekin saada elinikäisen kirjoituskiellon ilman valitusoikeutta samalla kuin sinusta voitaisiin kehitellä ja levitellä mitä mielipuolisempia satuja ja valheita vain siksi, koska heillä nyt vain sattuu olemaan valta määrätä kuka saa menestyä ja kuka ei kyseisessä kuplassa sekä kenen mielipiteet ovat arvokkaampia,uskottavampia ja parempia kuin jonkun toisen.

Tästä syystä meille ja teille eivät tänään esiinny Kytänsoittajat, Kynnet ja Lapinpolthajat, mutta onneksi meillä on tarjota teille tilalle jotain todella paljon upeampaa – eli Roope Salminen & Koirat, Lauri Tähkä & Revohka sekä Sunrise Avenuestakin tuttu, meidän kaikkien rakastama Samu Haber!

Halleluja!

EDIT 2.5.2024 klo 21.20: Lisätty Facebook-lainaukseen pyynnöstä kirjoittajan nimi.

(Kuvituskuva Mote Oo Education Pixabaystä)