Kuten joku lukija on voinut oivaltaa, pelkällä yhden sanan väärinkäytöllä ei Suomen historian tyhmimmäksi edes minun kirjoissani pääsisi. Mielipiteeni pääministerin historiallisesta tyhmyydestä ei rajoitu yhteen sanavalintaan vaan perustuu myriadiin muuhun havaintoon, jotka jäivät tässä yhteydessä ajan- ja tilanpuutteen vuoksi mainitsematta.

Näitä tyhmyyden tunnusmerkkejä ovat muun muassa historiallisen perspektiivin puute, höyrypäinen uusliberalismin seuraaminen, substanssiosaamisen puute usealla politiikan osa-alueella, suhteellisuudentajuttomuus medianhallinnassa, lyhytnäköinen impulsiivisuus sekä demokratian tärkeimmän eteenpäinvievän voiman – avoimen keskustelun – torppaaminen.

Eri mieltä olevien ja eri näkökulmista asiaa katsovien mielipiteistä saisi kaikkein arvokkaimpia rakennusaineita tulevaisuutta varten, mutta jos nuo mielipiteet eivät sovi omaan ideologiaan, keskustelu mitätöidään leimaamalla opponentit "negatiivisuuden apostoleiksi".

Siitähän tuossa linkittämässäni artikkelissakin oli kyse. Stubb syytti Harakkaa ideologisesta lähestymistavasta, mutta oli historiallisen tyhmyytensä vuoksi sokaistunut siltä, että Wahlroosin teos on yhtä lailla ideologinen. Se ei ollut Stubbilta viisas keskustelunavaus vaan tyhmä keskustelunlopetus.

Suomen historian tyhmin Rumban toimittaja,
Janne Flinkkilä

Pääministeriä puolustamatta, hän antoi haastattelun ruotsiksi, joka sitten suomennettiin väärin. Sen Jannekin olisi voinut tarkistaa.

Muutoin hyvä artikkeli, mutta aloituksen ylimielinen asiavirhe pistää kyseenalaiseksi toimittajan asiantuntemuksen.