Viime vuosina alati kasvava mediatendenssi on ollut pyrkimys tuottaa lukijoille mahdollisimman demonisoivaa sisältöä erilaisista ihmistyypeistä humaanin ymmärryksen sijaan.
Kenties tätä kehitystä on ollut luomassa ja edistämässä sosiaalisten medioiden algoritmit, jotka ovat palkinneet värikkäitä ja riitaisia vastakkainasetteluja huomattavasti paremmin ja tehokkaammin kuin älyllisempää ja valveutuneempaa dialogia.
Vanhana humanistina olen kokenut tällaisen mediaympäristön alati vieraammaksi ja vieraannuttavammaksi.
Jotenkin haluaisin ajatella, että Riepu voisi olla demonisoinnin sijaan humaani, kuunteleva ja ymmärtäväinen kulttuurisivusto, missä monenlaiset ihmiset saisivat äänensä kuuluviin rakentavan inhimillisesti nuivan demonisoinnin sijaan.
Kenen etuja ajaa se, miten yhä useammat mediat lähtevät typeriin klikkileikkeihin mukaan luomalla alati keinotekoisempia vastakkainasetteluja eri ihmisten ja äänestäjäkuntien välille esimerkiksi siitä, miten epäkohtelias entinen pääministerimme Sanna Marin oikein olikaan saapuessaan myöhässä Yleisradion haastatteluun, koska ei tuhrannut riittävästi kallisarvoista aikaansa jonninjoutavaan smalltalkiin.
Kamoon!
Tuossa taas yksi esimerkki täysin typerästä ja turhasta demonisoinnista, mihin mediat syyllistyvät – jos nyt ei ihan päivittäin niin ainakin viikoittain. Ja sen jälkeen nämä vielä kehtaavat varustaa sivustonsa prenikalla, jossa he julistavat tuottavansa ”vastuullista journalismia”.
Vastuullistako? Typerät ajojahditko?
Herätkää ja katsokaa peiliin!
Kysymys on pitkälti myös siitä, millaisen kuvan mediasta me haluamme luoda ja antaa jälkipolvillemme. Onko se sellainen, että mediakenttä on riitaisa ja sensaatiohakuinen paskatunkio, missä senttaavat paskakärpäset hakevat yhä uudempia ja väkevämpä sontakikkareita lukijoittensa hukutettavaksi ja hukkaamaksi.
Vaikka useimmat suomalaiset luottavat uusimpien tilastojen valossa edelleen uutisiin, on uutisten välttely samalla myös lisääntynyt. Vältellyin aihe on ymmärrettävästi ollut Ukrainan sota. Tässä valossa voidaan pohtia myös, johtaako polarisoiva eli mustavalkoista vastakkainasettelua lisäävä ilmapiiri medioiden välttelyyn?
”Monet uutisten välttäjät kaipaisivat enemmän positiivisia, ratkaisulähtöistä journalismia, kuin kattavia, vaikeiden tai ikävien tapahtumien käsittelyä. Toisaalta tutkimuksesta kävi ilmi, että vaikeina aikoina useat hakevat tietoa ennemmin perinteisestä mediasta kuin muun muassa sosiaalisesta mediasta. Näistä havainnoista on toivottavasti apua medialle uutissisältöjen suunnittelussa ja sisältöjen sitouttamisen kasvattamisessa”, Media-alan tutkimussäätiön johtaja Noora Alanne kertoo.
Itse haluaisin ajatella, että Riepu voisi tarjoilla loputtomien paskanheittotalkoiden sijaan humaania ja älykästä journalismia, missä erilaiset ihmiset saisivat kertoa näkemyksensä ja kokemuksensa elämästä sekä maailmasta kiihkottomasti, avoimesti, syvällisesti, pitkäjänteisesti ja rehellisesti. Eikä niin, että jostakin sivulauseesta kehitetään jokin täysin yhdentekevä sensaatiohakuinen klikkiotsikko.
Me ansaitsemme parempaa. Te ansaitsette parempaa.
Me ansaitsemme median, mikä kohtelee meitä ihmisinä eikä jonakin paskakärpäsinä, jotka janoavat jokapäiväistä medialeipäänsä lukijoita aliarvioivan ja toisia demonisoivan sosiaalipornon muodossa. Mitä se kertoo meistä lukijoista, mikäli mediakustantamot katsovat tämän olevan se muoto, jonka me ansaitsemme. Ja mitä se kertoo tekijöistä?
En väitä, etteikö mediamarkkinoilla ole myös Hesarin ja Suomen Kuvalehden kaltaisia laatumedioita, jotka pyrkivät kohtelemaan lukijoitaan arvostavasti älyllisinä olentoina. Näiden vastapainoksi löytyy kuitenkin myös roskamedioita, jotka hakevat lukijoilta vain nopeat klikit sensaatiotuuballa ja tissikuvilla.
Rievussa on jo tässä vaiheessa useita haastatteluita henkilöistä, joiden menneisyyttä ja tekoja voidaan pitää varsin arveluttavina. Sen sijaan, että me Rievussa ripustaisimme heidät ristille, haluamme antaa heille mahdollisuuden kertoa oman tarinansa avoimesti, rehellisesti ja kiihkottomasti, jotta te lukijoina voisitte kohdata heidät ihmisinä ettekä jonakin demonisoituina hirviöinä.
Siksi Rievunkin yksi iskulauseista on ”KOHTAA IHMINEN”.
Emme halua tarjota teille kohtaamista demonisoitujen hirviöiden kanssa vaan ihmisten, joiden kokemukset ovat muovanneet heidän ajatuksistaan ja maailmoistaan sellaisia kuin ne ovat ja sellaisiksi, miten he tämän maailman jäsentelevät.
Saattaahan tällainen oikea journalismi olla jonkun mielestä tylsääkin, mutta haluan silti ajatella ja uskoa, että lukijat arvostavat enemmän sitä, että heille tarjotaan pitkiä ja syvällisiä henkilökuvia erilaisista kiinnostavista ihmisistä kuin pinnallisia klikkijuttuja, joissa jonkun julkisuuden henkilön lausumasta tai lausumatta jättämisestä voi vääntää köyhän ja pintapuolisen klikkiotsikon ja tyhjänpäiväisen höpöjutun.
Mikäli siis haluat itse tukea tämän kaltaista journalismia ja Rievun kaltaisen vaihtoehtomedian kehittämistä Suomessa 2020-luvulla, voit liittyä mukaan Rievun lukijaksi, tukijaksi tai tekijäksi tästä linkistä.
(Kuvaaja Maria Pop palvelusta Pexels.)
