Pelko vai luottamus, kas siinäpä kysymys.
Kun tavallisena tallaajana haistelee ja makustelee suomalaista – ja miksei myös kansainvälistäkin – mediailmastoa käy nopeasti ilmi, miten paljon monet mediat lietsovat lukijoihinsa pelkoa sekä vihaa.
On tutkittua tietoa, että tällaisen mielen myllytyksen ja aivopesun jälkeen joku jossakin lopulta kilahtaa ja päätyy äärimmäisiin tekoihin, joista media voi sitten jälleen uutisoida maailman kauheudesta ja siten ujuttaa kansaan vielä lisää ahdistusta.
Tämä on loputon oravanpyörä, jossa voittajia ovat ahneet kapitalistit ja häviäjiä taas tavalliset lukijat, jotka uskovat heille syötettyyn informaatioon, kun sitä tarpeeksi monesta tuutista toitotetaan samaan aikaan.
Mutta pelko myy, joten sillä kansaa ja lukijoita sitten hallitaan ja kyllästetään.
Ei siis ihme, jos ja kun mielenterveysongelmat lisääntyvät, kun loputon informaatiovyöry tuottaa meille jatkuvasti lisää pimeyttä.
Haluaisin uskoa ja ajatella, että Suomeen mahtuu vielä Rievun kaltainen yhteiskuntapainotteinen taide- ja kulttuurimedia, jossa asioista voidaan kirjoittaa ja puhua sensaatiohakuisuuden sijaan avoimesti, rehellisesti ja kiihkottomasti.
Tiedän, saattaahan se kuulostaa hieman tylsältä varsinkin, jos on tottunut ja totuttautunut keltaisen lehdistön tarjoamiin sensaatiohakuisiin ja tunneperäisiin dopamiinifikseihin, mutta haluan silti uskoa ja ajatella, että tällaisellekin journalismille on tilausta.
Toki Rievussa on tilaa myös lyhyemmille jutuille – pätkille – mutta haluaisin niidenkin olevan sisällöllisesti vahvaa tavaraa eikä pelkästään käännösuutisia, klikkiotsikoita sekä pinnallisia someupotuksia.
Jos aikoo tehdä erilaista vaihtoehtomediaa, niin silloin myös journalistiset ratkaisut on tehtävä toisin kuin muut.
Lukijoiden luottamusta voidaan mitata monin tavoin. Olen vuosikymmenten varrella kirjoittanut niin asiajournalismia kuin viihteellisempiäkin artikkeleita. Molemmille on tilausta ja tarvetta. Sellainen ajatus kiehtoo, että entä jos alkaisi piilottaa ja rakennella syvällistä laatujournalismia sinänsä kepeiden klikkiotsikoiden taakse. Voisiko sillä tavoin muokata suomalaisten mieliä ja ajattelua jälleen älyllisempään suuntaan?
En tiedä. Ajattelen vain ääneen. Kertokaa te, arvon lukijat, mitä mieltä olette.
Toisaalta, kuten Julkisen sanan neuvoston JSN:n journalistin ohjeissa sanotaan, niin journalistista päätösvaltaa ei pidä koskaan luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.
Mitä tällöin tekevät ne mediat, jotka teettävät ensin lukijatutkimuksia, joiden pohjalta sitten muokkaavat mediansa linjaa? Kunnes yhtäkkiä huomataan, että ollaankin jo niin solmussa ja hukassa median linjan kanssa, että lehti on pakko lopettaa – kun on ensin luovutettu median sisäinen päätösvalta ulkopuolisille.
Esimerkkejä riittää loputtomiin.
Lukijan luottamuksen voittaminen vie oman aikansa, mutta sen voi romuttaa hyvinkin nopeasti. Itse tiedän sen kohtuullisen hyvin, olenhan onnistunut vuosikymmenten saatossa molemmissa. Jos ei muuta, niin ainakin kokemukseni tarjoavat erinomaista tietoperustaa sille, mikä kannattaa sekä toimii ja mikä taas ei.
Kokemusteni pohjalta päätin yrittää luoda median, jollaisesta näin Suomessa pulaa. Koska kukaan muu ei näyttänyt tätä tyhjiötä täyttävän, oli pakko ryhtyä itse tuumasta toimeen. Toivottavasti Riepu onnistuu missiossaan.
Mikäli haluat itse tukea tällaista journalismia ja Rievun kaltaisen vaihtoehtomedian kehittämistä Suomessa 2020-luvulla, voit liittyä mukaan Rievun lukijaksi, tukijaksi tai tekijäksi tästä linkistä.
(Kuvaaja Peter Tóth palvelusta Pixabay.)
