”Joo, ihan hyvä idis, mutta onks sulla jo joku näkökulma kelattuna tohon juttuun?”
Oletteko huomanneet, miten useilla valtamedioilla on tapana käydä sisäistä vuoropuhelua itsensä ja lukijoittensa avustuksella erilaisten vastakkainasettelujen rakentamiseksi?
Miksi? Tietenkin siksi, koska erilaiset tunteet herättävät someraivoa ja sillä someraivolla saadaan sitten taas lisää klikkauksia ja lukijoita, joille median mainostajat voivat puolestaan tarjota jos jonkinlaisia palveluksia ja mainoksia.
Onko näkökulma toisin sanoen vain kaunis kiertoilmaus paljon raadollisemmalle ja tylymmälle näkemykselle, jossa kansalaisia viedään kuin pässiä narussa kapakoihin, keskustelupalstoille tai työpaikoille jauhamaan omia näkökulmia esimerkiksi maahanmuutosta, puoluepolitiikasta, populaarimusiikista, uskonnoista tai muista ajankohtaisaiheista?
Kunhan näkökulma on tarpeeksi hyvin valittu, lukijoilta sataa laariin klikkauksia ja mainostajilta puolestaan mirhamia ja rahaa.
Tällöin voidaan samasta iltapäivälehdestä yhtäällä lukea jonkun kohupäätoimittajan tai kohukolumnistin raa’an oikeistokapitalistisia ajatuksia ja toisaalta sitten taas sanavalmiin ja terävän käsikirjoittajan nerokkaita sanan säilän sivalluksia vasemmalta oikealle. Mitä väliä, kunhan lukijoita ja tunnetta riittää pitämään vastakkainasettelua yllä. Koska ketä oikeasti jaksaa kiinnostaa ympäripyöreä lässytys?
Kansa janoaa verta, somerovioita ja sirkushuveja!
Yhdysvaltalainen kolumnisti Jessica Wildfire julkaisi Medium-blogialustalla 8. tammikuuta 2021 hienon kolumnin, johon hän lanseerasi fantastisen käsitteen, jota en ollut koskaan kuullut yhtään missään aiemmin.
Anger porn. Vihaporno.
Nerokasta!
Esseessään Wildfire pohtii sitä, miten someraivo on jollakin tapaa verrannollinen pornoon. Molemmissa vaikuttaa sama mekanismi: käyttäjä tarvitsee alati kovempaa kamaa saadakseen kaipaamansa sävärit ja kicksit. Kuka hyötyy?
Ei välttämättä ainakaan vihapornoileva loppukäyttäjä, joka ajaa itseään, mieltään ja kehoaan alati sekapäisempään transsiin ja umpikujaan, päätyen lopulta pyörimään joissakin höyrypäisissä yhteisöissä tai kulteissa – elleivät sitten lähde jollekin omalle ristiretkelle viholliskuviaan vastaan.
Miten pitkä tai lyhyt onkaan loppujen lopuksi matka hurahtaminen jostakin omasta näkökulmasta vihapornon suurkuluttajaksi?
Televisiossa saatetaan joskus näyttää näennäisen tasapuolisia keskusteluohjelmia jostakin valitusta kohuaiheesta, mutta kun pari tuntia on kulunut, voidaan valitulle aiheelle panna piste – onhan se nyt käsitelty asianmukaisesti loppuun vastuullista journalismia harjoittavalla kanavalla. Joten ei muuta kuin puheenvuoro poikki ja kannet kiinni. Tasapuolisuuttako?
Riepu haluaa olla humaanimpi vaihtoehto kaikelle valtamedioiden syöttämälle vihapornolle. Riepu ei halua olla lietsomassa yhtään enempää eripuraa ja polarisaatiota tähän maahan ja maailmaan, vaan haluaa käsitellä jokaista haastateltavaansa, avustajaansa, lukijaansa ja taidekritiikkinsä kohdetta samalla tavalla – inhimillisesti, ymmärtäväisesti ja humaanisti.
Mikäli haluat itse edistää tällaista toimintatapaa ja kulttuurikehitystä Suomessa 2020-luvulla, voit liittyä mukaan Rievun tukijaksi, lukijaksi tai tekijäksi tästä linkistä.
(Kuvaaja Anna Shvets palvelusta Pexels.)
