Outo ja mystinen lista on herättänyt pelkoa, inhoa, kauhua ja keskustelua ympäri maan sen pienimpiä pitäjiä ja kyliä myöten. Kun Rievun Nalle Österman kävi taannoin katsastamassa vanhoja metalli- ja hardcorepieruja Helsingin Bar Loosessa kävi ilmi, että osa listan legendaarisimmista vaikuttajista elää vieläkin.
Stadin mystisimpien rockpersoonien listalla Walhallan pääjohtaja, lauluntekijä ja kitaristi Lord “Jussi” Heikkinen on sijalla 100. Heti hänen jälkeensä tulee Walhallan rumpali ja monista muistakin yhteyksistä tuttu Agathon ”Ykä” Frosteus, joka valitettavasti ei enää ole keskuudessamme, mies kun menehtyi ärhäkkääseen syöpään jokunen vuosi sitten.
Stadin mystisimpien rockpersoonien lista on varsin mielenkiintoinen. Itsekin olen löytänyt oman nimeni siltä, sijalta 25. Toisin sanoen voitin siis Agathonin ja Lordin niukasti – ainakin, mikäli pelaisimme nyt Niukkaa.
Joskus takavuosina pelasimme Niukkaa Lordin kanssa lukemattomat kerrat. Pelin säännöt ovat varsin yksinkertaiset: peli lähtee siitä, että yksi kilpailijoista sanoo numeron. Tämän jälkeen toinen osallistuja sanoo oman valintansa ääneen. Jos numero on pienempi kuin ensimmäisellä lausujalla, toteaa hävinnyt osapuoli voittajalle ääneen, ”voitit niukasti”.
Tässä kisassa minä siis voitan Lord Heikkisen ja Agathon Frosteuksen niukasti. Toisaalta, mikäli pelaisimme nyt Runsasta, voittaisivat Lord ja Agathon minut heittämällä.
Joskus takavuosina pelasimme Runsasta Lordin kanssa lukemattomat kerrat. Pelin säännöt ovat varsin yksinkertaiset: peli lähtee siitä, että yksi kilpailijoista sanoo numeron. Tämän jälkeen toinen osallistuja sanoo oman valintansa ääneen. Jos numero on suurempi kuin ensimmäisellä lausujalla, toteaa hävinnyt osapuoli voittajalle ääneen, ”voitit runsaasti”.
Walhallan jäsenistöön kuuluu tätä nykyä näemmä myös muitakin mystisimpiä stadilaisia rockpersoonia. Yhtyeen solisti Hullu ”Jari” Hurskainen löytyy nimittäin sijalta 292. Hän voittaa toisin sanoen runsaasti Lord Heikkisen, Agathon Frosteuksen sekä jopa Denigratesta ja sen Mombasa-hitistä tutun kitaristin Micko Hellin, joka löytyy mystisten rockpersoonien listalta sijalta 291.
Sattumaako?
Pahamaineisen Lord Heikkisen (kuvassa takana) johtama Walhalla sisältää harvinaisen runsaasti Stadin mystisimpiä rockpersoonia.
Lordin, Agathonin, Hullu-Hurskaisen ja Micko Hellin musiikillinen ansioluettelo sisältää loputtoman listan varsin mystisiä nimiä. Vai mitä sanotte näistä?
Tenebrae. Airdash. Igigi. Soulgrind. Gloomy Grim. Musta Kerava. Julma Ölkky. Gandalf. Groove Insult 69. Iron Frost. Dropzone. Alcona Sky. Corporal Punishment. Hellbite. Vintersemestre. Dauntless. Evince. FTW Boogie Machine. Million Dollar Beggars. Thy Serpent. Walhalla. Denigrate. Fierce. Barathrum. The Scourger. Fleshred. Demonztrator. Corporal Punishment. Disformed. Nomicon.
Varsin mystistä, kerrassaan.
Vielä mystisempää on mietiskellä illan tapahtuman nimeä, See You In Hell, nähdään helvetissä. Onko kyseessä tervemenotoivotus sinne Jumalan selän taakse minne aurinko ei paista, toivotus kesällä 2023 ensimmäistä kertaa päivänvalon nähneeseen Hellsinki Metal Festivaliin vai peräti kutsu tehdä lähempää tuttavuutta Micko Hellin syvimpien onkaloiden kanssa?
Pahamaineinen Lord Heikkinen on vaikuttanut Hellsingin rankoissa metallipiireissä jo arviolta 7500 vuotta.
”Sanopa se siinäpä se”, kuten maineikkaan Havana Blackin kitaravelho Crazy ”Make” Heiskanen voisi tokaista, mikäli mystisimpien rockpersoonien listasijalta numero 45 olisi nyt paikalla.
Emme jää tämän enempää murehtimaan Heiskasen poissaoloa, olemmehan kuitenkin Bar Loosen tummanpuhuvassa alakerrassa, mikä on yhdenlainen syvempi onkalo sekin.
Tässä vaiheessa iltaa paikalla on jo vajaa satapäinen joukkio erilaisia hulttioita pääkaupunkiseudulta. Katsos, siinähän Thrash-Sampo moshailee jo täyttä häkää sydämensä kyllyydestä. Siinä Luxi ”Luukas” Lahtinen dokumentoi vielä yhtä keikkaa antaumuksella.
Työnjako on selvä: Hullu-Hurskainen huutaa, Thrash-Sampo moshaa. Kuten kuuluu ollakin.
Miksi kummankaan nimeä ei löydy Stadin mystisimpien rockpersoonien listalta on täysi mysteeri, mutta tämäkin on osa mysteeriä ja listan mystiikkaa. Mix? Mix? Mix?
Six. Six. Six.
See You In Hell, nähdään helvetissä. Missäköhän ulottuvuudessa nuo listan edesmenneet sankarit vaikuttavat tätä nykyä?
Cantry DD King. Pokla. Tipi Järvinen. Tatu Huhanantti. Räkä Malmi. Markku ”Matkis” Halme. Axl (Roskapankki). TT Oksala. Marco Kämäräinen. Lido ”Dildo” Salonen. Marko Lounas. Agathon AKA Ykä AKA Juha Hintikka. Chrisse Moustgaard. Floyd Superstar. Vesa-Matti Loiri. Annica Feeltonen. Nisse Mannerheim. Mii Saraskoski – sekä ne, joiden kohtalo lepää mystisyyden verhon alla.
Rauha heidän sieluilleen.
Walhallan rumpalilla Vesseli Iloisella näytti olevan harvinaisen mukavaa rumpupatteristonsa takana. Ilmankos tuo, kun pääsi ihastelemaan paraatipaikalta näin mystisiä stadilaisia rockpersoonia.
Mistä tämä lista on oikein lähtöisin ja miksi? Kuka sen on oikein loihtinut ja laatinut? Miksi. Sanopa se siinäpä se. Listan luonnehan on sellainen, että ennen pitkää jäljellä on lopulta vain yksi: lista itse.
Klassikot elävät ikuisesti.
Kuten kaikilla oikeilla ja elävillä mysteereillä, niin kaikkia lista ei ole todellakaan miellyttänyt. Surullista oli todistaa esimerkiksi se, miten listan ykkösenä majailleen Cantry DD Kingin sisar (listasija #260) arvioi listan olemassaolon painavaksi syyksi, miksi King ei vaikuta enää keskuudessamme.
Kaikkihan on mahdollista, mikään ei ole mahdotonta, kuten listasijalta 274 ponnistavan legendan Andy McCoyn kerrotaan lausuneen toisessa yhteydessä, mutta tällöin täytyy muistaa, että harvemmin painetulla sanalla on yhtä ratkaisevaa merkitystä henkilöiden ennenaikaiseen poismenoon kuin esimerkiksi elämäntavoilla.
Vai onko? Muistetaanhan esimerkiksi varsinais-suomalaisen SIG-yhtyeen laulusolistin Matti Inkisen traaginen ratkaisu, kun Seiska-lehti esitti miehestä takavuosina epäilyttäviä väitteitä – joista lehti pyysi sittemmin anteeksi todettuaan väitteet paikkaansapitämittömiksi.
Sanopa se siinäpä se.
Voitaneen todeta, että totuuksia lienee yhtä monia kuin tulkitsijoitakin.
Lavalla WALHALLA jatkaa remuamistaan. Bändin kuolometallivivahteinen thrash edustaa sitä kaikista wanhinta liittoa, mitä kuunneltiin pipot huurussa ja varsilenkkarit ojossa niin maan perusteellisesti – silloin kun ei moshattu, heilutettu tukkaa ja daivattu sydämiemme kyllyydestä Stonen ja Airdashin tahtiin Helsingin Ruoholahden Lepakkoluolan mustassa salissa 1980-luvun lopulla.
Tänään kukaan ei enää daivaa, tänään ainoastaan Thrash-Sampo moshaa ja heiluttaa tukkaa. Vaan kuten sanonta kuuluu, ei se määrä vaan se laatu. Tänään Walhalla ja Sampo voittivat niukasti.
Bar Loosen takahuoneessa Stadin mystisimpien rockpersoonien veljeskunta kokoontui mystisiin riitteihin tutkimaan mystisyyden syvintä olemusta.
Seuraavaksi lavalle nousee suomalaisen brasilialaisen thrashcoren kruunaamaton kuningas FORCA MACABRA, solistinaan takavuosina Rytmihäiriön patteristonkin takaa löytynyt lyömäsoitintaiteilija Otto Luotonen, joka vetää tänä iltana pohjat ja voittaa runsaasti olemalla 301 nimeä sisältävällä Stadin mystisimpien rockpersoonien listalla sijalla 298.
Kenties tästä syystä tämä mystisen tiedon runsaudensarvi siteeraa minulle ulkomuistista lauseita, tokaisuja ja lausahduksia, joiden syntymisestä saati kirjoittamisesta minulla ei tätä nykyä ole mitään muistikuvia. Ehkä parempi niin. Kysykää siis Otolta, hän tietää ne minua paremmin.
Forca Macabran kitaristi, Pedro Antharesina tunnettu Lalli haluaa puolestaan tietää – kouvolalaista Maho Neitsyt -yhtyettä lainataksemme – mikä mun päässä nykii, onks mulla jokin tauti?
Sanopa se siinäpä se.
Kaivan älypuhelimeni taskustani ja alan esitellä miehelle Omakannastani löytyviä tietoja. Sieltä löytyvän datan ansiosta yritän ilolla ja ylpeydellä kertoa Lallille, miten suomalainen terveysteollisuus ja HUS:n sairaanhoitopiiriin kuuluva lääkäri totesi pelkästään papereita katsomalla minut 100% terveeksi kirjani siirryttyä Turusta takaisin Helsinkiin. Otetaan sille!
Jostakin syystä Lalli ei halua enää tässä vaiheessa kuullakaan enempää vastauksia esittämäänsä kysymykseen, vaan päättää juosta takahuoneesta karkuun rahvaan puolelle. Ehkä tässä syy, miksi Lallin nimeä ei löydy Stadin mystisimpien rockpersoonien listalta? Mielestäni kyllä pitäisi.
Terveet Kädet -yhtyeen laulusolisti Läjä Äijälä (s. 1958) esiintyy edelleen kuin kova kullimies.
Täten joudun tyytymään vain TERVEET KÄDET -yhtyeen laulusolistin Läjä Äijälän (#270), Babylon Whores- ja Sleep Of Monsters -yhtyeistä tutun solistin Ike ”Ilkka Salmenpohja” Vilin (#216) sekä TK:n rumpalin Samu-Severi ”Samppa” Kinnunen (ei listasijoitusta) ja basistin Lene Lennartin (ei listasijoitusta) kanssa – unohtamatta tietenkään tulevan TK-dokumentin kuvausryhmää (ei listasijoituksia), jotka hyörivät ja pyörivät ympärillämme takahuoneessa.
Päätän ilahduttaa itseäni ja kenties myös tulevan TK-dokumentin katsojia tiedustelemalla Läjältä, kumpi on hänen mielestään osannut tulkita vanhoja TK-klassikoita paremmin, Impaled Nazarenen Mika Luttinen (#177) vai Taneli Jarva (#80) uuden yhtyeensä Poison Whiskyn kanssa – missä muuten vaikuttaa kitaristina myös vanha TK-keppimies ja Faff-Bey -johtaja Maike Valanne (#269).
Hetken kysymystä pohdittuaan Läjällä on vastaus valmiina.
– Kyllä se Tane on. Sen tulkinnoissa on enemmän sellaista… alkuvoimaa.
Kiitän Läjää vastauksesta ja muun joukkion omaan rauhaansa pohtimaan veteraanin vastausta itsekseni. Oikeassahan mies taitaa olla. Miksei olisi, sillä hän näyttää tuntevan ja tietävän alkuvoiman ja ankaruuden syvimmän olemuksen.
Eräät Terveet Kädet -yhtyeen katsojista eivät todellakaan halunneet tyytyä tänä mystisenä iltana pelkästään musiikkiin. Eikä toisaalta ihmekään.
Se todistetaan myös tänä iltana Bar Loosessa, missä 65-vuotias nuori eläkeläinen Läjä Äijälä joukkoineen järjestelee taas sellaisen spektaakkelin, että hetken aikaa alan jo kuvitella olevani taas Lepakon mustassa salissa, missä hiki virtaa ja maiharia tulee ohimoon tämän tästä. Perkele!
UGH!
Terveet Kädet -yhtyeen settilista Bar Loosessa näytti varsin mystiseltä sekin. Tietenkin, mitä muutakaan odotitte?
Loppuilta sujuu tutun kosteahkoissa merkeissä parhaimmassa mahdollisessa seurassa, kunnes yhtäkkiä takavuosilta tuttu naishenkilö (ei listasijoitusta) haluaa tietää, miksi oikein häiritsen vierelläni istuvaa Rievun avustajaa, Hannah Pearlia?
Öööhhh, kenties siksi, että hän on rakas ystäväni ja ystävät haluavat pitää huolen toisistaan.
Vastaus ei selvästikään miellytä pitkänhuiskeaa ja näyttävää naista, joka seuraavaksi saa psykoottisen raivokohtauksen, mihin kuuluu sanavalintoja, kuten ”vitun läski, olet pilannut elämäni, haastan sinut oikeuteen” höystettynä sylkieritteillä ja litsarilla.
Tervetuloa helvettiin, Welcome to Hell, lausui muinainen brittiläinen saatananpalvausorkesteri Venom jo vuonna 1980 esikoisalbumillaan. Venom on muuten englantia ja tarkoittaa myrkkyä. Tällä hetkellä tuo nainen vaikuttaa olevan täynnä elävää venomia, sitä kaikista myrkyllisintä. Luoja – tai Saatana – yksin tietää, kertooko Venomin kappale Poison itse asiassa tästä naisesta.
Myös Poison on englantia ja tarkoittaa myrkkyä – eli Venomia. Sattumaako?
Kenties tästä syystä englantilaisen Venomin Leave Me In Hell– ja amerikkalaisen Poisonin Look What The Cat Dragged In -kappaleiden pääriffit ovat täysin identtiset.
Yhtäkkiä tunnen oloni kovin turvattomaksi Bar Loosen vahtimestareiden tyytyessä seuraamaan tätä outoa vyyhtiä vain kädet puuskassa, vaikka hekin julistavat verkkosivuillaan noudattavansa turvallisen tilan periaatteita.
Ilmeisesti nämä turvallisen tilan periaatteet ulottuvat kuitenkin vain vastakkaiseen sukupuoleen, sillä nyt voin vain kuvitella, millaiset sanktiot olisin itse saanut moisesta käytöksestä.
Toki, nyt ymmärrän syyn. Pitihän se arvata. Vaan minkä minä sille mahdan, ettei Enni Darlingin nimeä löydy Stadin mystisimpien rockpersoonien listalta?
SEE YOU IN HELL: TERVEET KÄDET, FORÇA MACABRA, WALHALLA
26.1.2024 Bar Loose, Kamppi, Helsinki
