Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta läntisten medioiden yksiäänisyyden vastapainoksi.
Viime päivinä on ollut jonkin verran puhetta Venäjän maatalousviennistä, etenkin viljanviennistä. Venäjä on nykyisin maailman suurin vehnänviejä ja sen uskotaan pitävän siinä pysyvän paikan. Vehnä on oleellisin ruokavilja, varsinkin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.
Venäjän odotetaan vievän kaudella 23/24 jopa 52 miljoonaa tonnia vehnää ulkomaille. Käytännössä kaikki kasvu on pois EU:n viennistä, joka on maailman toiseksi suurin vehnän viejä. Yhtä lailla, kun Ukrainan tuotanto ja vienti kärsivät sodasta, ottaa Venäjän sen osuuksia maailmanmarkkinoilla.
Jos Venäjän viljan kokonaisvienti oli kaudella 22/23 52,06 Mt, niin sen odotetaan kasvavan tällä 23/24 kaudella 62,8 Mt:n. Seuraavasta vehnäsadosta odotetaan myös hyvää, joten kasvupotentiaalia on.
Kun mietitään Venäjän vaikutusvallan kasvua Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Aasiassa, niin ei voi ohittaa viljanviennin ja Venäjän kilpailukyvyn paranemista maailmanmarkkinoilla. Etenkin Egypti, Turkki ja Nigeria ovat oleellisia venäläisen vehnän ostajia.
Ukraina on myös yksi suurimmista vehnänviejistä, mutta Venäjä on ottanut sen markkinoita niin kasvatusalueita valtaamalla kuin estämällä kuljetuksia. Myös monet EU-maat ovat alkaneet estää ukrainalaisten viljelystuotteiden pääsyä markkinoille, mistä johtuen viljanvientikin vaikeutuu.
Tämä on seurausta siitä, että EU päästi ukrainalaisia maataloustuotteita verovapaasti EU-markkinoille, mikä sotki markkinat ja suututti viljelijät sekä tuottajat.
EU:lta Venäjä on vienyt markkinoita etenkin Algeriassa ja Saudi-Arabiassa. Kyse on tietysti hintakilpailusta, jossa Venäjä kykenee dumppaamaan hintoja, mikä johtaa kysynnän laskuun muualla, etenkin valtameren takana.
Tällä hetkellä Venäjä pyrkii luomaan yhteistä viljakartellia BRICS-maiden kanssa. Tätä eivät kaikki hyväksy, koska on pelko, että syntyy uusi OPEC, järjestö, joka kykenee määräämään viljanhintaa maailmanmarkkinoilla.
On riski, että tällainen vilja-BRICS voisi hinnoitella maailmanmarkkinahinnat haluamansa mukaisesti.
On kuitenkin selvää, että BRICSin jäseniä asia kiinnostaa ja minkä takia monet kehittyvät maat ovat kiinnostuneet vuorostaan BRICSistä, ovathan Venäjä, Kiina ja Intia maailman suurimpia vehnäntuottajia ja useat järjestön jäsenet maailman suurimpia vehnäntuojia. Tilanne on toisaalta ymmärrettävä, koska viljan hinta määräytyy USA:n ja Euroopan pörsseissä.
BRICSin sisäinen viljanvaihtosopimus mahdollistaisi kaupan ilman dollaria, jolloin maat pystyisivät irrottautumaan lännen määräämistä hinnoista. Etenkin köyhille maille tällaiseen sopimukseen liittyminen voisi olla kannattavaa, mutta kääntöpuolena tulisi riippuvuus autoritaarisista maista.
Tilanne joka tapauksessa on se, että ruokasota on osa uuden maailmanjärjestyksen syntymistä. Maailman viidestä suurimmasta viljantuottajasta vain USA ei kuulu BRICSiin. Maailman ihmisten päivittäisestä kalorimäärästä kuitenkin yli puolet syntyy viljelystuotteista, etenkin maissista, vehnästä ja riisistä.
Ei liene yllättävää, että Ukraina sattuu olemaan maailman viidenneksi suurin maissinviljelijä. Perunan osalta maailman suurimmat tuottajat ovat Kiina, Intia, Ukraina ja Venäjä.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
JAURI VARVIKKO, 18.4.2024
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
