Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta läntisten medioiden yksiäänisyyden vastapainoksi.
Kirjoitin viime viikolla ”kaapatuista” lapsista Saksassa. Ukraina on tehnyt nyt päätöksen, ettei se enää myönnä ukrainalaisille passeja kotimaan ulkopuolella. Eli jos passi on vanhentumassa, pitää palata hakemaan uusi passi Ukrainasta.
Idea on tietysti se, että armeijaikäiset miehet kerätään heti rintamalle, kun saapuvat maahan.
Ukraina ei ole vielä hyväksynyt kaksoiskansalaisuutta, joten ihmiset – etenkin miehet – joutuvat dilemmaan: luopuako Ukrainan kansalaisuudesta ja hakea toisen maan kansalaisuutta?
EU:ssa on perinteisesti huolehdittu siitä, että ihmisiä ei palauteta sotaa käyviin maihin. Venäjä-vihassa asiassa aletaan kuitenkin lipsua. Jo useat EU-maat ovat käyneet Ukrainan kanssa keskusteluja ukrainalaisten miesten palauttamisesta Ukrainaan, muun muassa Puola ja Baltian maat.
Suomessa ukrainalaiset voivat hakea sodan takia tilapäistä suojelua. Oleskelulupa on voimassa 4.3.2025 asti. Onkin todennäköistä, että ukrainalaiset miehet hakeutuvat niihin EU-maihin, joissa on varmaa, ettei heitä palauteta Ukrainaan.
EU-kansalaisuutta heille ei kuitenkaan tipu.
Tulevia vaihtoehtoja ovat siirtyminen USA:an tai Kanadaan tai maan alle paperittomiksi. Tämä koskee kuitenkin vain maksimissaan satoja tuhansia ihmisiä.
Tilanne on siis johtamassa siihen, että meillä on kohta suuria määriä passittomia ukrainalaisia. Ja kuten olen kertonut, EU-alueella asuu lukuisia ukrainalaisia, joilla on niin Ukrainan kuin Venäjän passi. Kun Ukrainan passi menee umpeen, jää heille vain Venäjän passi.
Miten tällaisiin ihmisiin pitäisi suhtautua?
Koska suurin osa ukrainalaispakolaisista on venäjänkielisiltä alueilta ja moni etnisiä venäläisiä, syntyy myös mielenkiinto Venäjän passia kohtaan. Eli mieluummin Venäjän kansalaisuus kuin ei kansalaisuutta ollenkaan, etenkin jos elämä EU-alueella muuttuu vaikeaksi.
Onkin todennäköistä, että nykyinen passikäytäntö johtaa siihen, että Ukrainasta Venäjän puolelle ja sieltä EU:n alueelle paenneet menettävät Ukrainan kansalaisuutensa. Venäjä taas jatkaa mielihyvin näiden ukrainalaisten Venäjä-passia tai ottaa heidät uusiksi kansalaisiksi. Tällöin Venäjän väkiluku kasvanee noin miljoonalla uudella kansalaisella ja ex-ukrainalaisella.
EU-kansalaisista asia voi tuntua oudolta, mutta monille ulkopuolisille Venäjäkin on miellyttävempi vaihtoehto kuin Ukraina, etenkin jos on riski joutua rintamalle ja kuolla.
Ukraina sen sijaan menettää nämä ihmiset ikuisiksi ajoiksi.
Jos näitä katsotaan pakolaismäärissä, niin sodan alusta Ukrainasta Venäjälle on siirtynyt noin 2,5 miljoonaa pakolaista. Heistä sadat tuhannet ottivat vastaan venäläisen passin. Tällä hetkellä Venäjällä on 1,2 miljoonaa ukrainalaista pakolaista. Enemmän kuin missään muussa maassa.
Ennen sotaa Venäjän passin ottaneet donbassilaiset ja krimiläiset ovat asia erikseen.
Voi olettaa, että satoja tuhansia on palannut miehitetyille alueille takaisin sitä mukaa, kun uudelleenrakennus on edistynyt esimerkiksi Mariupolissa ja muualla, mutta sadat tuhannet ovat taas siirtyneet EU-alueelle ja oleskelevat täällä pakolaisstatuksella.
Hyvin todennäköinen asetelma (Pauli Hyvölän sanoin on), että ukrainalainen, joka ei saa jatkettua ulkomailla Ukrainan passia, menee Venäjän lähetystöön, saa Venäjän passin ja jos hänet palautetaan lännestä mihinkään, niin ei ainakaan Ukrainaan vaan venäläisenä Venäjälle.
Sitten kun tulee rauha, hän palaa Venäjälle jääneen Donetskin kautta Ukrainaan. Posti tuo aikanaan ulkomaisen ystäväperheen lähettämänä Ukrainan (vanhentuneen) passin tai ID:n, joilla ex-pakolainen jatkaa elämäänsä Länsi- tai Itä-Ukrainassa joko venäläisenä Venäjän passilla tai ukrainalaisena.
JAURI VARVIKKO, 26.4.2024
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
(Kuvituskuva Joshua Woroniecki Pixabaystä)
