Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta läntisten medioiden yksiäänisyyden vastapainoksi.
Kaikissa sodissa on ns. False flag -hyökkäyksiä, lavastettuja iskuja. Ne uppoavat hyvin maaperään, koska se on niiden tarkoituskin. Iskujen kohteeksi valitaan yleensä lapsia, naisia tai vanhuksia. Näiden ei välttämättä tarvitse kuolla iskuissa, vaan riittää, että tarinassa heidän kerrotaan kuolleen.
Näitä tarinoita rakentavat nykyään ns. fixerit, ammattimaiset pr-henkilöt. Tapahtumapaikat valitaan huolella ja niitä valmistellaan päivien ajan, jotta tapahtuman todellisuudesta ei jäisi epäselvyyttä ja tarina tuntuisi kaikista uskottavalta. Fixerit käyttävät hyväkseen ihmisten tunteita, jolloin teennäiset tapahtumat on helppo peitellä.
Miten false flagin erottaa todellisesta iskusta?
1. Iskua on todistamassa harvalukuinen joukko, joista osa on ns. hölmöjä sivullisia, jotka joko haluavat uskoa iskuun tai heidät on tuotu paikalle tietämättään.
2. Tilannetta dokumentoivien ihmisten määrä on hyvin kapea, yleensä vain yksi kuvaaja, joka valitsee käytettävät kuvat. Tilannetta hallitaan.
3. Tapahtumapaikkojen edellisten päivien tapahtumat. Paikkoja valmistellaan useita päiviä. Esim. Mariupolin draamateatterin edustalle tuotiin erilaisia puulavoja ja roinaa. Ympärillä hyöri nuoria asevoimaikäisiä miehiä siviilivaatteissa valmistelemassa asiaa.
4. Kuolleiden todellinen määrä. False flag -iskuissa ei yleensä kuole paljon ihmisiä. Laske kuvissa näkyvät ruumiit ja haavoittuneiden määrä. Lavastuksissa fokus kohdistetaan muutamaan ihmiseen, koska todelliset ruumismäärät poikkeavat julkaistuista puheista. Joskus ruumiita ei ole yhtään, vaikka puhutaan sadoista kuolleista.
5. Kenen intressi, kuka hyötyy? Lavastuksia seuraa yleensä jokin julkinen vaatimus. Esim. lentokieltoalueen perustaminen tai ulkopuolisen osapuolen vetäminen mukaan sotaan. Nämä sairaaloiden pommittamiset tuppaavat aina tapahtumaan huonoimmalla mahdollisella hetkellä ”pommittajalle”.
6. Seuraa julkaisijaa. Kuka uutisen ja kuvat julkaisi tai kuka niiden levittämisestä vastaa? Tämä vie joskus sylttytehtaalle, koska kuvaaja haluaa kuvat kreduttaa. Länsimediatkin osallistuvat tähän vakuuttaakseen julkaisujensa todenperäisyyttä. Jos lähde on esim. Azov-pataljoona, niin tämä asia on hämärretty pois tarkoituksella.
7. Taltioi nimet. False flageissa ihmiset eivät yleensä esiinny nimillä, koska heitä on silloin helppo seurata todisteiden saamiseksi. Halutaan ennemmin antaa kaoottinen, paikalla olleista riippumaton yleiskuva kuin hakea totuutta.
8. Onko kertojilla ensi käden tietoa vai kertovatko he kuulemaansa tai vasta jälkikäteen kokemaansa tarinaa? Jos silminnäkijöitä on vähän tai ei ollenkaan, syntyy paljon kysymysmerkkejä.
9. Uutisen kohderyhmä, maaperä. Katso peiliin. Voisitko sinä kuulua tämän uutisen kohderyhmään ja voisiko uutisen tarkoitusperänä olla sinuun vaikuttaminen? Ole kriittinen kaikkien sotauutisten suhteen. Isotkin mediatalot voivat toimia tahattomina tai tahallisina valeuutisten ja puolueellisesti väritettyjen uutisten levittäjinä, koska toimittajatkin ovat vain ihmisiä ja heillä on tunteensa, uskomuksensa ja toiveensa asioiden kulun ja lopun suhteen, kuten kaikilla.
JAURI VARVIKKO, 3.4.2024
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
