Riepu julkaisee Kai Sadinmaan luvalla tämän sosiaalisen median päivityksiä huhtikuussa 2024 Keski-Eurooppaan suuntautuneelta pyhiinvaellukseltaan.
Pyhiinvaellus on ihmeellisyyksiä täynnä. Tänään (keskiviikkona 10. huhtikuuta 2024) sanottiin hyvästit Constanzen kanssa. Hän sanoi, että olisi ihme, jos vielä tapaisimme.
Kuljimmme siis jonkin matkaa yhdessä.
Sen jälkeen tulin yksin Merseburgiin. Tekisi mieli sanoa kaupungista rumia sanoja, esimerkiksi vaihtaa eka kirjain peeksi. Tyly ja torjuva kaupunki vieraalle. Kylmiä kohtaamisia.
Apua ei juuri herunut.
Ikävä myös kritisoida Ekumeenista pyhiinvaellusreittiä, mutta jokin on pielessä kun majapaikan saaminen on kiven alla. Soitin läpi kaikki pyhiinvaellusoppaan majapaikat.
Yksikään ei vastannut, vaikka soitin monta kertaa.
Orpo olo, kun ilta lähestyy ja kännykästä virta loppumassa, eikä mistään löydy baaria tai kahvilaa, jossa kännyn voisi ladata. Mietin, olenko Saksassa, kun yhtä ainoaa pubia ei kaupungista löydy. Yhden löysin lopulta, mutta se oli kiinni. Kahvilankin löysin, mutta tyly myyjä ei halunnut auttaa puhelimen lataamisessa, vaikka olisin ollut maksava asiakas.
Onneksi löytyi vihdoin intialainen ravintola, jossa homma onnistui. Ruokakin oli oikein hyvää. Soitin siinä syödessäni koko ajan majapaikkoihin ilman tulosta. Ilta alkoi painaa päälle.
Aloin jo huokailla.
Hotelliöitä ei ole laskettu pyhiinvaeltajan budjettiin. Yksi yö hotellissa vastaa kymmentä yötä vaeltajan majoituksissa.
Aloin rukoilla.
Samassa mieleen nousi toive tai ajatus siitä, että Constanze kulkisi ravintolan ohi. Hetken kuluttua katsoin ikkunasta ja näin tutun näköisen reppuselän etääntyvän kadulla. Juoksin ulos, huikkasin tarjoilijalle mennessäni että ystäväni kulkee kadulla.
Se oli Constanze!
Hänellä oli aivan samat kokemukset ja tunnelmat kaupungista, vaikka hän on saksalainen. Hänkin oli vielä vailla majapaikkaa. No, lopulta saimme kuin saimmekin katon pään päälle, pyhiinvaeltajille tarkoitetun kirkon.
Aikamoista nukkua keskiaikaisen kirkon parvella. Täällä on hyvä akustiikka. Kohta me kajautetaan illan päätteeksi joku biisi täältä parvelta.
Tällaista on pyhiinvaeltajan kulku, yllätyksiä täynnä.
Kai Sadinmaa (s. 1964 Tornio) on suomalainen kirjailija ja (entinen) pappi. Kirkkoa kritisoivien näkemystensä vuoksi häntä on julkisuudessa kutsuttu ”kapinapapiksi”. Sadinmaa vihki ensimmäisenä pappina Suomessa samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2017, kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan.
