”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa”, tuumii Rievun Nalle Österman tässä oudossa ja mystisessä esseessään.
Myös eläimet parittelevat. Ajattele etanoita. “Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta”, ne hokee. Ja etanahan näyttää.
Eikä tässä vielä kaikki, kuten saksalainen pornomaakari Günther hyvin tietää, vaan huutaa Horstille viereiseen huoneeseen, että “schneller, schneller”, nopeammin nopeammin,jolloin ylipainoinen maanmies ryntää toverinsa luokse ketarat ojossa vääntämään reilut scheisset tuon viattoman luonnonkappaleen päälle, jotta arviolta 30 miljoonalla aatu-fetistillä olisi jotain katsottavaa saunan jälkeen ensi viikonloppuna.
Varsinainen etana oli myös maailman suurimmasta meisselistä tunnettu Holmesin Jomppa, kun lähti Ameriikan Yhdysvaltojen Los Angelesin Hollywoodissa eli enkelten kaupungin tähtitehtaassa hoitamaan pientä kotirosvousoperaatiota, koska kaikki nautinnot olivat loppu eikä meisselikään enää pöjöttänyt kunnolla, mutta kolaa piti silti saada tai ehkäpä juuri siksi.
Yhtäkkiä paikalla olikin Mötley Crüen laulusolisti Vince Neil kyydissään Hanoi Rocksin rumpali Razzle, jotka katselivat mielinäyttelijänsä puuhailuja mietteliäinä ja fundeerasivat, että jos Jompalla menee noin huonosti, niin käydään me sentään hakemassa paikallisesta täysi lasti nautintoja kyytiin.
”Me olemme ne kaikista alkuperäisimmät saatananpalvojat”, huutelee Neil pitkin kyliä samalla kuin Razzle on käymässä kusella kulman takana.
Tällä välin Holmes oli saanut sepaluksensa vihdoin kiinni ja onnistunut ampumaan katkaistulla haulikollaan vain seitsemän reikää paikallisen huumediilerin kämpän seinään.
Ei auttaneet etanalla sarvet, ei Holmesilla kultainen sarvi, ei Neilillä sarvipää eivätkä edes hyvät aikomukset, kun yhdet puettiin puupalttooseen ja toiset päätyivät puolestaan kantamaan syyllisyyden taakkaa.
”Ihanaa Leijonat ihanaa, hieno oikean laidan taklaus, miltähän mela maistuu”, miettii puolestaan Antero katsellessaan Youtubesta vanhoja juontojaan, missä hollantilaislähtöinen Geurt Marco De Wit saa isän, papan ja polpon kädestä oikein huolella.
Joten siksi on hyvä muistaa, jos ja kun elämä alkaa olla aivan liikaa sodomia, destructionia tai tankardia, ettei hyvin käynyt amerikkalaisella pornotähdellä Janine Lindenmulderillakaan, joka joutui kääntymään puhtaan lesbopornon parista tavallisen heteropornon piiriin vain siksi, ettei hänen ja Vince Neilin vuodettu seksipornokasetti paratiisisaarelta saanut yhtä paljon tulta alleen kuin bändikaveri Tommy Leen ja Pamela Andersonin vastaava.
”Ai, sinä teet tällaistakin? Miksi me maksaisimme sinulle lesbopornosta, kun puuhastelet tällaista selkämme takana”, tuumasi pornomaailma – eikä Lindenmulderin ura ollut tämän jälkeen enää ennallaan.
Tutkimattomia ovat kultaisten suihkujen tiet.
Älä siis ihmettele, miksi saksalaiset nauttivat pissa- sekä kakkaleikeistä ja amerikkalaiset silikooneista ja botoxista, koska alkujen aluksi ja loppujen lopuksi kaiken takana on viiksekkään saksalaisen thrash metal -kikkarapään haave päästä edes kerran puikottamaan kaunista Hollywood-tähteä elämässään.
Eivätkä ne viikset ole useimmiten todellakaan mistään saksalaisen himonussijan Schimanskin mallistosta peräisin vaan ennemminkin sellaista ujoa haituvaa.
– Miksi, oi miksi, tuumaa Horst yhdessä monista Hampurin Reeperbahnin juottoloista suomalaiselle Jussille, joka saksalaista ulinaa riittävästi kuultuaan lupaa pitää tästä huolta oikein huolella.
Vaan koska tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, päätyy Horst ostamaan Hampurin Reeperbahnin suuresta seksitavaratalosta ainoastaan pumpattavan Barbaran sekä hikiselle DVD:lle poltetun toisen polven VHS-kopion Cannibal Feroxista, koska parempaakaan ei nyt ollut saatavilla.
Onneksi huomenna Horst puetaan kultaiseen lateksipukuun sekä siveysvyöhön, onhan jo tiistai samalla kun Riikka huutaa Oulussa ”punaliput liehuu, menkää töihin, menkää töihin”.
– Vittu Blashemia on hyvä bändi, tuumii Jussi samalla kun työntää karkeaksi hiotun puudildon ilman liukastetta Horstin takapuoleen. Onneksi Tokmannin kanta-asiakkuuteen riittää pelkkä puhelinnumero.
– Jaaa, ich komme, ich komme, ich habe eine sauerkraut in meine lederhosen, tuumailee Horst nautinnollisesta kivusta huutaen, Jussin höylätessä tätä karkealla puudildolla takapuoleen samalla kuin laittaa vaasalaisen Klamydia-yhtyeen takavuosien jättihitin soimaan laulun sanoja iloisesti tapaillen.
– Nein, Horst, es ist osibisa, du weiss, OSIBISA, ossipissa, a British-Ghanaian-Caribbean Afro-rock band founded in London in the late 1960s by four expatriate West African and three London based Caribbean musicians, you know, it’s sick, so sick, ’cos my God is Lucifer.
Tätäkin on yhdentyvä Eurooppa, jawohl, jawohl!
Katkase.
Onneksi Tokmannin kanta-asiakkuuteen riittää todellakin pelkkä puhelinnumero ja hesburgereitakin saa tätä nykyä niin Saksasta kuin Puolastakin. Keräätkö plussa-pisteitä?
(Kuvituskuva Taufan Kharunia Pixabaystä)
