Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta läntisten medioiden yksiäänisyyden vastapainoksi.
Joitain asioita ei ole tarvis kirjoittaa uusiksi.
Ihminen on outo eläin. Se tuppaa toistamaan tapojaan ja kopioimaan malleja yhdestä asiasta toiseen. Tämä näkyy niin politiikassa kuin asenteissa. On tavanomaista, että liberaali on lähes kaikessa liberaali ja konservatiivi lähes kaikessa konservatiivi.
Eli jos vastustat maahanmuuttoa, vastustat myös bensaveroja ja toistepäin. En tiedä kuka tai mikä aiheuttaa kumman vai onko se niin, että kun yksi alkaa vaatia yhtä ja toista, niin toinen vastustaa kaikkia yhden vaatimuksia.
Niin tai näin, niin ihmiskunta on ajautumassa useiden totuuksien aikaan. Ääripäät ovat niin kaukana, ettei kukaan halua edes tietää totuutta. On minun totuuteni ja sinun totuutesi.
Tämä koskee myös sotia. Kaikki Ukrainassa nähdään täydellisenä, oikemielisenä ja hyvänä. Kaikki Venäjään liittyvä taas nähdään pelkästään pahana ja huonona. Nato on samanlainen sokea piste.
Ihmiset raivoavat, esimerkiksi siitä, että Suomi-Venäjä -seura sai 400 000 euroa tukea. Ei olisi pitänyt antaa kuulemma penniäkään. Kukaan ei mainitse sitä, että tuki puolitettiin viime vuodesta ja seura joutui irtisanomaan puolet työntekijöistään.
Vanhoja rakenteita ollaan rikkomassa oikein olan takaa. Kun rikotaan yksi, niin rikotaan sitten kaikki. Rapatessa roiskuu, joten ei ilmeisesti ole väliä, vaikka menee lapsikin pesuveden mukana. Tämä koskee myös tiedettä. On vain alarmisteja ja denialisteja.
Teologiassa tätä kutsutaan skismaksi, hajaannukseksi, jakautumiseksi. Olen ennustanut bifurkaatiota – eli kahtijakoa – jo vuosia. En tietystikään osannut ennustaa milloin ja miten se tapahtuu. Skismassa syntyy ns. skismaattisia henkilöitä, jotka hakevat hajaannusta, eivät pyri konsensukseen. Olen ihmetellyt mikä näitä ihmisiä synnyttää.
Ukrainassa on meneillään oikea skisma. Ortodoksikirkkoa revitään rikki, pappeja ajetaan ulos kirkoista, kirkkoja jopa poltetaan. Meillä tämä tietysti hyväksytään, koska Venäjän pahuus vapauttaa niin ukrainalaiset kuin meidätkin kaikkiin mahdollisiin ’oikeamielisiin’ tekoihin. Ehkä minuakin kohta viedään ristille roikkumaan, kun riittävästi suutani soitan.
Hajaannus on globaali prosessi. Sitä ei vielä tunnisteta joka puolella maailmaa, mutta huomaamme sen kansainvälisten rakenteiden muutoksessa. Takaisin paluuta ei ole. Pahimmillaan se voi johtaa maailmansotaan, vallankumouksiin, suureen kärsimykseen ja loputtomiin ihmismenetyksiin.
Skismoja ei yleensä kyetä lopettamaan, vaan ne jatkuvat vuosia. Ihmiset ovat niin varmoja oikeamielisyydestään, että ovat valmiita tuhoamaan ideoidensa vuoksi kaiken hyvinvointinsa ja tapattamaan jopa lapsensa sodissa. Vääryys nähdään vain vastapuolessa. Elämme globaalissa avioeroprosessissa, jossa ei ole sääntöjä. Kaikki säännöt voidaan rikkoa, koska toinen on oikeassa ja toinen väärässä.
JAURI VARVIKKO, 6.4.2024 / 6.4.2023
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
(Kuva John Hain Pixabaystä)
