Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta läntisten medioiden yksiäänisyyden vastapainoksi.
Jos venäläinen media kirjoittaisi tämän Politicon artikkelin mukaisen tarinan, kaikki huutaisivat kurkku suorana, että propagandaa. USA:ssa nämä ovat kuitenkin jo tätä päivää. Jenkeissä aletaan valmistautua Ukrainan häviöön, kuten itse Ukrainassakin. Mielialat ovat maassa.
Miksi tämä ei mene esimerkiksi suomalaisen median ja päättäjiemme päähän?
Siksi, että koemme sen myös omaksi häviöksemme. Suurin osa suomalaisista ei halua myöntää tappiota.
On helpompi heiluttaa Ukrainan lippua, vihata Venäjää ja vaatia rautaa rajalle, vaikka sitä ei sinne riittävästi tule tai sillä ei ole mitään merkitystä, koska Ukrainan asevoimat ovat liian uuvuksissa.
En osaa mennä Suomen päättäjien päänuppeihin, mutta kyse on tunnelukosta. Jotain asiaa ei vain suostuta ymmärtämään, tunnustamaan tai käsittelemään.
Se on vähän sama kuin taloudellisessa tai sosiaalisessa kriisissä. En hyväksy työpaikkani menetystä tai että minut on jätetty.
Prosessi on samankaltainen sodassa ja sen jälkikäsittelyssä:
1. Havaitaan uhka.
2. Se hyökkäsi! Tulee shokkivaihe. Syntyy henkinen kriisi: järkytys, epäusko, viha ja asian kieltäminen.
3. Siirrytään reaktiovaiheeseen. Aletaan miettiä miten toimitaan. Maailma ei muuten palaa enää radalleen.
4. Aletaan toimia. Keksitään erilaisia kiristyskeinoja. Taistellaan vastaan kaikin mahdollisin voimin ja keinoin. Ei väliä mitä maksaa. Ei anneta periksi. Vastapuoli demonisoidaan.
5. Totuus tappiosta alkaa pikkuhiljaa hiipimään tajuntaan, siirrytään krapulavaiheeseen. Seuraa pettymys. Aletaan työstämään uusia, vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Surraan tapahtunutta ja mietitään syitä, miten tähän ajauduttiin. Vastapuoli aletaan nähdä eri tavoin.
6. Hyväksytään tosiasiat, siirrytään uuteen vaiheeseen. Mietitään, miten tullaan jatkossa suhtautumaan naapuriin. Mitkä ovat realiteetit ja mitä on pakko hyväksyä ja mitä ei.
USA ja Ukraina ovat siirtymässä kohtaan viisi.
Suomi ja suurin osa EU:sta ovat yhä kohdassa neljä. Etenkin Suomi ja Baltian maat projisoivat Ukrainan sellaisenaan itseensä. Ne kokevat aivan kuin asia tapahtuisi heillekin konkreettisesti, vaikka kyse on illuusiosta. Tällöin puhutaan mielenterveyden osalta faktiivisesta häiriöstä, joka liittyy laumakäyttäytymiseen.
Esimerkiksi toista pahoinpidellään, mutta syntyy tunne, että sinua on pahoinpidelty ja saadaan sen mukaisia henkisiä vaurioita ja traumoja, jopa fyysisiä. Tätä kutsutaan toiselta nimeltään Münchhausenin syndroomaksi. Sen seurauksena koetaan samanlaista uhkaa kuin toinen ja vaaditaan vastaavanlaista apua ja huomiota kuin mitä toinen saa, vaikka suoraa korrelaatiota ei olisikaan.
Jos huomiota ei tule, pyritään osoittamaan jopa fyysisesti, kuinka ollaan jouduttu naapurin kaltoinkohtelemaksi. Ammutaan itseä vaikka taloudellisesti jalkaan, mutta ei tunnusteta aiheuttaneemme sitä itse.
Tätä käsitellään meillä tällä hetkellä hallituksessa päivittäin ja kaikki me uskomme, että syy on naapurissa, ei meissä itsessämme.
Kyse on myös kognitiivisesta dissonanssista ja vinoumasta, konformismista. Oletamme kaikkien hyväksyvän kantamme maailman tappiin asti, että se on universaali ja ettei muutoksia ole tiedossa. Olemme nyt siirtymässä epämukavuusalueelle, josta pitää päästä pois, kun uusi tieto kertoo meille, etteivät asiat menekään odottamallamme tavalla.
Kun sota etenee meille epämiellyttäväksi, syntyy jossain vaiheessa tarve selitellä asiat toisin. Saa nähdä kuinka kauan joudumme odottamaan signaaleja, jotka vievät meidät ulos nykyisestä tilanteesta.
Rauha ja sen tekeminen on yleensä hyvin vapauttava mentaalinen prosessi, mutta emme ole vielä sen työstövaiheessa. Olemme kohdassa 4.
JAURI VARVIKKO, 17.4.2024
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
(Kuvituskuva WikiImages Pixabaystä)
