Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta.
Suomessa alkaa näkyä puhtaita fasismin merkkejä. On ollut jo pitkään selvää, ettei meidän tutkijoilla ja asiantuntijoilla ole ilmaisunvapautta. Laulat joko eliitin lauluja tai et laula ollenkaan. Jos esität yleisen näkemyksen vastaisia mielipiteitä, on akateeminen ura siinä. Sinut viedään sivuraiteille, eikä etenemistä enää tapahdu, etkä saa enää apurahoja.
En tiedä miten tällaiseen pohjakosketukseen on päästy, että akateeminen vapaus kielletään. Tässä hajotetaan satoja vuosia kestänyt järjestelmä, jota on rikottu vain Natsi-Saksan, sen vasallien ja Neuvostoliiton järjestelmissä.
Uskaltaako kukaan sanoa mitään esimerkiksi Lassi Heinisen hyväksi?
Puhuin edellisessä postauksessani perhosvaikutuksesta. Yhtä hyvin voisin puhua rekyylistä. Kaikki mitä teemme, aiheuttaa kerrannaisvaikutuksia. Seuraukset pitäisi aina osata kalkuloida ja varautua niihin. Idiootit näkevät asiat oikeutuksena omiin samanlaisiin toimiin.
Jos ja kun asioissa ei ole kitkaa, syntyy ketjureaktio, joka leviää vapaasti. Pyrin itse toimimaan kitkana, mutta merkitykseni on vähäinen.
Olen yllättynyt kitkan vähyydestä yhteiskunnassamme.
Oikeustieteessä puhutaan siitä, että yhden paha ei oikeuta toisen pahaa, eikä vapauta seurauksista. Tämä on selvästi unohdettu, vaikka lainsäädäntömme perustat on ihan älyllisesti ja loogisesti rakennettu.
Olen koko ajan äimistyneempi ja äimistyneempi siitä, että koulutetut ihmiset toimivat kuin apinalauma. Ei minkäänlaista ymmärrystä syy-seuraussuhteista ja fysiikan perusvoimien säännöistä. Tai noh, ehkä juuri siitä syystä asiat menevät kuin menevät, mutta se kertoo vain ihmisen kyvyttömyydestä nousta itseään suuremmaksi ja oppia aiemmista virheistään.
Säälittävää kaikin puolin.
Jos naapurit ovat isoja fasisteja, niin se ei moraalisesti vapauta sinua olemaan pikkusen fasisti. Jos naapuri ei salli akateemista vapautta, niin se ei tarkoita, että meidänkään ei pidä sallia. Jos sallimme, eli annamme pirulle pikkusormen, syntyy argumentum a minori ad maius, eli pieni paha vapauttaa tekemään isoa pahaa.
Koska yhteiskunnassamme ei tarvitse enää perustella näköjään mitään, vaan kaikkeen riittää perusteluksi sana ”Venäjä”, niin silloin ollaan älyllisessä kuopassa.
Se on sama asia, kun päiväkodissa Ville näki Ivanin varastavan pöydästä pipareita ja päätti varastaa sitten itsekin. Jäätyään kiinni varkaudesta, Villeltä kysytään, että miksi varastit, niin Ville osoittaa sormella Ivania.
Meistä on tullut ”no kun toikin” -valtio, perässähiihtäjiä ja kuorolaulajia, kaikessa.
JAURI VARVIKKO, 8.5.2024
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
(Artikkelikuva: kuvakaappaus Ylen artikkelista koskien Lassi Heinisen irtisanomista.=
