Riepu julkaisee Jauri Varvikon luvalla tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemia vahvoja ja punnittuja puheenvuoroja sodasta ja politiikasta läntisten medioiden yksiäänisyyden vastapainoksi.
Ukraina on ollut sähköenergiansa suhteen omavarainen. Sen voimalaverkosto on tuottanut energiaa yli oman tarpeen. Tasan kaksi vuotta sitten sen ja Moldovan sähköverkot liitettiin EU:n verkkoon. Tarkoituksena oli taata tasainen energiansaanti maille siinäkin tapauksessa, että Venäjä pommittaisi voimalaitosten sähköasemat taivaan tuuliin.
Synkronointi mahdollisti viime vuonna ukrainalaisen sähkön viennin EU:n alueelle, mikä tuotti Ukrainalle noin miljoona euroa päivässä voittoa. Nyt tilanne on se, että Venäjä on kohdistanut iskunsa itse voimalaitoksiin, mistä johtuen maan sähköntuotannosta on noin 40% alhaalla. Korjausten uskotaan kestävän vuosia.
Ensi syksystä Ukraina on lähes täysin riippuvainen EU:n sähköntuonnista, mutta Ukrainalla ei ole varaa maksaa sähköstä, sillä kansalaisilla ei ole varaa eurooppalaiseen pörssisähköön.
Vaihtoehtoja on kaksi: 1. Sähkönhintaa nostetaan niin, että ihmiset köyhtyvät, eikä heillä ole varaa enää sähköön, jolloin maa pimenee. 2. EU subventoi sähkön hintaa, jolloin me maksamme ukrainalaisten sähkön omissa laskuissamme.
Jälkimmäinenkään ei takaa sähköä koko maahan, sillä venäläiset todennäköisesti jatkavat sähköverkon tuhoamista, jolloin ainakin Itä-Ukraina pysyy pimeänä.
Venäläisten ideana tietysti on, että jos isoissa kaupungeissa ei ole sähköä ja lämpöä, ihmiset lähtevät liikkeelle ja siirtyvät länteen, jolloin me jälleen maksamme.
Venäjälle tämä mahdollistaa isojen kaupunkien pommittamisen ilman pelkoa suurista siviiliuhrimääristä. Pommitukset myös lisäävät loppujenkin ihmisten halua päästä pois. Ensisijaisina kohteina ovat Harkova, Zaporozhye, Dnipro, Odessa ja Krivoi Rog. Venäjä pyrkii tekemään näistä kaupungeista tavalliselle elämälle epäotollisia.
Meille tästä tulee kallis lasku. Vastikkeetonta sähkönvientiä Ukrainaan joudutaan jatkamaan todennäköisesti useita vuosia.
Toinen merkittävä asia on Ukrainan kaasuvarastojen infra, johon Venäjä tähtää myös.
EU on käyttänyt Ukrainan kaasuvarastoja varavarantoina, kun kaasunkulutus on ollut huipussaan. Jos ja kun kaasuverkosto tuhotaan, ei varastoihin vietyä ylimääräistä kaasua kyetä siirtämään Ukrainasta muualle Eurooppaan.
Eurooppaan on rakennettu kovaa vauhtia uusia kaasusatamia nesteytettyä kaasua varten. Kapasiteetti riittää ottamaan vastaan tarvittavan määrän kaasua, mutta ongelma on sen säilyttäminen. Euroopasta puuttuu runsaasti varastotilaa ja siksi kaasua on siirretty Ukrainan varastoihin.
Nyt tämä tie on kuljettu loppuun.
Bisnes löytää aina tiensä, joten jatkossa venäläinen nesteytetty kaasu kulkee Länsi-Euroopan satamiin, muun muassa Espanjaan. Venäläisen maakaasun tuonti romahti vuonna 2022, mutta on jälleen tuplaantunut tuosta lukemasta.
Eli jutun nimi on, että Ukraina jää ilman kaasua ja EU ostaa kaasun Venäjältä nesteytettynä, koska muuten kaasua ei riitä. USA:n ja Qatarin kaasua ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Ja tämä tietysti tarkoittaa sitä, että LNG:n hinta tulee nousemaan, sillä olemassa olevat EU-varastot on pakko täyttää ennen syksyä piripintaan.
Ensi syksystä lähtien Euroopan satamien edustalla tulee luultavasti olemaan redillä lukemattomia nestekaasulaivoja odottamassa tyhjennystä sitä mukaa kun kaasua kuluu. Suomikin seisottaa Itämerellä ainakin kahta laivaa Viron kanssa.
Tämä on hyvin kallista, puhumattakaan niistä ympäristökustannuksista, joita LNG:n nesteyttäminen, laivakuljetukset ja uudelleenkaasuttaminen aiheuttavat.
Mitä pidempään tämä show jatkuu, sitä varmempaa on, ettei EU saavuta asettamaansa tavoitetta kasvihuonekaasupäästöjensä pudottamisen suhteen. Ukrainasta taas tulee EU:n siirtomaa, josta ei tuoda mitään, mutta jonne kaadetaan loputtomasti rahaa kuin mustaan aukkoon.
On turha kuvitella, että EU:n talous voisi näillä lähtökohdilla lähteä kasvuun, koska energian hinta ei tule putoamaan.
JAURI VARVIKKO, 18.4.2024
Jauri Varvikko (s. 1969 Helsinki) on Venäjä-asiantuntija ja lehtikustantaja. Suomen pitkäikäisimmän venäjänkielisen aikakauslehden Spektrin (1997–2010) perustaja. Suomalais-venäläisen koulun oppilas. Opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa.
(Kuva Tom Pixabaystä)
